Sukulaisten salaiset mielipiteet

Yksi asia vaivaa minua nyt kun hääkutsujen lähettäminen on ajankohtaista. Minua ahdistaa ajatus siitä, että joku vieraistamme vastustaisi tasa-arvoista avioliittolakia. En halua, että kukaan tulee meidän juhliimme ajatellen, että tää rekisteröity parisuhde on ok, mutta se ei kyllä käy että homot voisivat solmia avioliiton. En halua ympärilleni ihmisiä, jotka ajattelevat, että nykyinen suhteeni on jotenkin erilainen tai huonompi sen takia, että kumppanini on nainen.

Ongelma on siinä, että en voi tietää onko joku tätä mieltä, ellen puhu heidän kanssaan asiasta, ja silloinkin joku voi vakuutella ettei tietenkään ole sitä mieltä, vaikka oikeasti olisikin. Mutta oikeasti, en minä kehtaa alkaa soitella sukulaisia läpi kysyäkseni tätä! Kukaan ei ole sanonut mitään negatiivista minun kuulleni, ja ne joiden mielipiteistä minulla on jotain hajua, ovat olleet iloisia meidän puolestamme. Äitini yllätti minut täysin: pari päivää sen jälkeen, kun olin soittanut hänelle ja kertonut uudesta parisuhteestani (ja samalla tullut kaapista) sain postissa kortin, jossa äiti toivotti meille ”Hyvää, onnellista yhteistä matkaa”. Näin lämmintä vastaanottoa yksikään aiempi kumppani ei kyllä ole saanut. 🙂

Silti hieman epäilyttää, että mitä ihmiset ajattelevat kohteliaan ulkokuoren alla. Minulle on ikuisesti jäänyt mieleen yksi kerta kun olin yläasteella, jolloin samana päivänä tapasin ensin kaksi serkkuani (jotka tähän aikaan olivat vähän päälle kolmekymppisiä), jonka jälkeen olin menossa leffaan parhaan ystäväni kanssa. Elokuva jonka kävimme katsomassa oli Priest, joka kertoi papista joka on homo. Kun serkkuni sai kuulla mitä elokuvaa olemme menossa katsomaan, hän oli järkyttynyt ja sanoi jotain että meidän ei pitäisi katsoa tuollaista, saamme huonoja vaikutteita… Hänen veljensä oli eri mieltä ja sanoi että meillä on oikeus katsoa mitä me haluamme. Mietityttää vaan, että ajatteleeko serkkuni edelleenkin, että seksuaaliseen suuntautumiseen voi vaikuttaa elokuvilla ja että homous on joku perversio. Oikeastihan asia meni niin päin, että menimme katsomaan elokuvaa, koska aihe kosketti meitä molempia henkilökohtaisella tasolla, kaveriani varmasti vielä enemmän, koska hän oli lisäksi uskossa.

Onneksi ystävistäni sentään tiedän, mitä he ajattelevat asioista. Ehkä joudun tyytymään siihen, että minun täytyy luottaa sukulaisiini siinä, että he osaavat itse jättää tulematta häihin jos heillä on joku ongelma asian kanssa. Sama serkku joka kauhisteli elokuvavalintaa ei myöskään kommentoinut mitään, kun sähköpostissa mainitsin että olemme menossa naimisiin. Odotan jännityksellä mitä hän vastaa hääkutsuun.

Naimisiin.infon forumilla on keskustelu vanhempien ja sukulaisten suhtautumisesta.

Tahdomme

Meillä on syksyllä häät. Odotamme jo kovasti, että pääsemme sanomaan toisillemme tahdon ystävien ja sukulaisten edessä. 🙂

Eräs ystäväni kysyi, miksi haluamme mennä naimisiin. Tuohon kysymykseen on yllättävän vaikea vastata muuten, kuin että se vain tuntuu todella oikealta ja omalta jutulta. Tiedän, että haluan olla koko loppuelämäni tulevan vaimoni kanssa. (Joo, tiedän myös ettei sitä voi ikinä tietää tulevasta, mutta näen sen hyvin epätodennäköisenä, että meille tulisi ero. En itseasiassa pysty keksimään, mitä sellaista voisi tapahtua, että haluaisimme erota.) Tärkeintä minusta kuitenkin on, että naimisiin mennessä tuntee, että haluaa olla koko loppuelämänsä puolisonsa kanssa.

Miksi sitten haluamme rekisteröidä parisuhteemme, sen sijaan että jatkaisimme avoliitossa? Laillisten seurausten lisäksi (joita on paljon, eivätkä ne ole mitenkään yhdentekeviä) meistä tuntuu siltä, että haluamme sanoa julkisesti, että olemme perhe ja sitoutunet toisiimme. Siksi meille on tärkeää järjestää häät, jossa juhlistamme rakkauttamme yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa. Haluan kertoa kaikille, kuinka paljon rakastan puolisoani, enkä näe yhtään hyvää syytä olla virallistamatta suhdettamme. 🙂

Olen lukenut kritiikkiä avioliittoinstituutiota kohtaan ja pohtinut mitä naimisiinmeneminen minulle tarkoittaa. Voi tietenkin kysyä, onko koko instituutio edes pelastettavissa, vai vajoaako se historiallisen painolastinsa ansiosta ja järkevämpää olisi jättää uppoava laiva? Toisaalta, rekisteröity parisuhde/avioliitto tarjoaa sellaiset edut, että ainakin minä olen liian itsekäs jättäytymään ulkopuolelle. Haluan taistella sen puolesta, että nämä edut annettaisiin kaikille, myös niille jotka eivät halua mennä naimisiin. Me kuitenkin haluamme mennä naimisiin ja pyrimme tekemään häistämme oman näköiset ja toivomme, että ne jäisivät mieleen rakkauden juhlana. Luulen, että vaikka Suomessa ei olisi lakia rekisteröidystä parisuhteesta, haluaisin silti pitää häät, vaikka seremonialla ei olisi minkäänlaisia laillisia vaikutuksia.

Edie Windsor sanoi sen paremmin kuin minä osaan: