Kirjoitin aiemmin siitä, että olen huolissani sukulaisten mielipiteistä meidän häihimme ja ylipäätänsä meidän suhteeseemme liittyen. Näyttää siltä, että häihin tulleet sukulaiset kuitenkin suhtautuivat positiivisesti, ainakaan en itse ole tietoinen mistään negatiivisista tunnelmista häissä. 🙂 Serkkuni, josta olin huolissani aiemmassa kirjoituksessani, tuli häihin, enkä huomannut hänen taholtaan mitään ikävää.
Sen sijaan minulla on eräs toinen serkku, jolla on hieman suhtautumisongelmia. Hän jäi onneksi pois, sillä en olisi halunnut rasittaa sukuani sillä, että hän olisi mahdollisesti alkanut ruokapöydässä puhua tyhmiä. Kyseinen serkku ei aluksi vastannut kutsuun mitään, joten laskimme hänet pois. Sitten hän kuitenkin soitti pari viikkoa ennen häitä ja sanoi, ettei ole varma tuleeko hän. Olin niin nössö, etten sanonut, että nyt on myöhäistä ilmoittautua… Hän kuitenkin siinä tulemista pohtiessaan kyseli, että onko Helsingissä mitään sateenkaariväelle suunnattua kauppaa, josta voisi ostaa häälahjan. Nähtävästi me homot halutaan tavaroita vain meille suunnatuista kaupoista, kahvinkeittimenkin pitää olla sateenkaarenvärinen ja siinä pitää lukea gay pride. 
Yritin kyllä valaista serkkuani, mutta epäilen, että menikö asia perille kun hän jäi jankuttamaan sateenkaarikaupasta. 😦
Häiden jälkeen serkkuni kyseli kovasti, että miten häät olivat menneet ja halusi kuulla yksityiskohtaisesti miten vihkiminen tapahtui. Hänestä tuli jotenkin sellainen olo, että hänellä on joku perverssi, pakkomielteenomainen tarve pohtia häitämme, mutta hän on silti sitä mieltä, että avioliitto on vain miehen ja naisen välinen liitto. Hän myös kutsui jatkuvasti liittoamme ”pariliitoksi” ja kun hän puhelun lopuksi kysyi että loukkasiko hän minua millään sanomisillaan, sanoin tuosta pariliitto-sanasta (joka on siis tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien lempi-ilmaus), niin hän oli puolustuskannalla ja toisteli että ei hän tiedä miten nämä asiat menee. Silti hän kuitenkin tiesi niin paljon, että osasi termit butch ja femme, mutta sekotti ne siihen, että kumpi on mies ja kumpi on nainen. Yritin sitten siinä selvittää, että ei butch ole suhteen mies, että ei läheskään kaikki naisparit solahda tuollaisiin muotteihin, ei me ainakaan.
Kamalan rasittavaa korjailla tuollaisia hulluja käsityksiä… En tiedä, että onko ihmisillä useinkin ihan käsittämättömiä ideoita, mutta he eivät vain ole yhtä suorapuheisia kuin serkkuni… Ainoa ikävä kommentti, jonka kuulin häissä, tuli äitini mieheltä, hän nimittäin kysyi (todennäköisesti vitsinä), että kumpi meistä on morsian ja kumpi sulhanen. Hämmennyin niin totaalisesti, etten edes osannut vastata, vaikka olin siihen asti sujuvasti puhunut meistä morsiamina. Tilanne oli niin absurdi, että minulta katosi hetkeksi muistista, että mitä sanat edes tarkoittavat, ja vastasin vain, että ei kumpikaan. Taisi olla joku alitajuntainen protesti sukupuolittamiselle. 🙂 Haluan tulla nähdyksi ensisijaisesti ihmisenä, enkä ensisijaisesti naisena. Mä en tajua, että mikä helvetin pakko ihmisillä on kuvitella, että kahden naisen suhteessa toinen on mies. Jos toinen olisi mies, silloinhan meillä olisi heterosuhde!
Tästä valituksesta huolimatta meillä on onneksi asiat kohtuullisen hyvin. Olisihan tässä sekin vaihtoehto, että vanhemmat olisivat esim. katkaisseet välit kokonaan. Mulla on myös yleisesti ottaen ollut hyvä fiilis äidin miehestä, ehkä pitää vain laittaa hänelle maili ja selittää, miksi hänen kysymyksensä oli loukkaava.
Sateenkaarella 
Se on todella kurjaa, miten näin kauniit asiat kun häät ja rakkaus, aiheuttavat aina myös mielipahaa ja harmia. Minusta tuntui pahalle puolestasi kun luin tekstiäsi. Parhaasi olet yrittänyt selittää serkullesi, miten asiat ovat. Emmehän me muuta voi kun ”näyttää mallia” ja selittää. Yhä uudestaan ja uudestaan. Ehkä ne joskus tajuavat. Jos ollaan tekemisissä.. Silti en voinut muuta kuin naurahtaa tuolle sateenkaarikaupalle. Apua! 😀 Hän varmaan kuvitteli tulevansa sinua kovastikin vastaan ajatuksissaan ja oli ylpeä omasta avarakatseisuudestaan.. No onneksi maailma muuttuu pikkuhiljaa, eikä tämä enää ihan tavatonta ole. -A-
Tuo mun serkku on hieman omalaatuinen tapaus, onneksi ei jatkuvasti olla tekemisissä. 😉 Hänen puheensa eivät sinänsä yllättäneet mua ollenkaan, sillä keskustelu hänen kanssaan on aina ollut tällaista, jo kauan ennen kuin tulin kaapista, oli kyseessä sitten mikä hyvänsä hieman latautuneempi aihe, kuten esim. uskonto tai polittiikka (serkkuni lempiaiheita). 😉
Tässä kirjoituksessa ei ollut edes kaikkea, mutta kaikkea ei voi/halua julkisesti kirjoittaa, kun kyse on kuitenkin oikeista ihmisistä. Jotenkin ehkä luotan kuitenkin siihen, ettei serkku eksy tätä lukemaan… Mut se on kyllä surullista, että kun oon ollut aiemmin myös miehen kanssa naimisissa, niin tässä huomaa kyllä tosi konkreettisesti mikä muuttuu, kun puoliso onkin samaa sukupuolta. Mä oon kuitenkin tosi onnellinen siitä, että tuo ylläoleva kirjoitus sisältää suurimman osan siitä, mikä häihin liittyen oli ikävää, kaikki muu meni tosi ihanasti. Se on mahtavaa, että varsinkin kavereiden kanssa on aidosti sellainen olo, että heille mun seksuaalisella suuntautumisella ei ole merkitystä. Ja että vanhemmat ja sisarukset on onnellisia meidän puolesta. 🙂
Se kaikista tärkein asia onneksi toteutui: hääpäivänä ei ehtinyt miettiä mitään ikäviä juttuja, vaan keskittyi vain siihen onnen tunteeseen. Mikään (paitsi tuo yllä mainittu äidin miehen kommentti) ei myöskään muistuttanut minua siitä, että tässä maailamssa on ketään, joilla on mitään meidän rakkauttamme vastaan. Minusta olisi ollut tosi kamalaa, jos omana hääpäivänään olisi jossain vaiheessa tullut pohtineeksi sitä, että kuinka suuri vastustus tasa-arvoisella avioliittolailla on, ja että ei ole varmaa, meneekö se läpi. Olen niin onnellinen siitä, että vieraamme ja me saimme aikaiseksi sellaisen päivän, johon ei mahtunut tietoisuus maailman pahuudesta, vaan kaikki keskittyivät iloitsemaan meidän puolestamme. 🙂
P.S. Sateenkaarikauppa olisi muuten tosi hieno juttu. Muistan, että teininä kävin monesti Baffin Booksissa selailemassa tavaroita, ja kyllä sieltä tuli muutama kirja ja leffa ostettuakin. Olisi hienoa saada Suomeen sellainen kauppa kuin Tukholman Hallongrottan, tosin Hallongrottankin on lopettanut toimintansa. 😦 Epäilen, että näissä kaupoissa on se ongelma, että netistä tilaamalla saa aina halvemmalla…
Itsehän syön sateenkaaripuuroni aina aamuisin, joskus muroina on gaygaypops ja iltaisin on hyvä vetäytyä lesbopeiton alle unta odottelemaan, etenkin jos homotelkkarista ei tule mitään sukupuolineutraalia ohjelmaa. HOH HOIJAA!
Ja apua, en ole koskaan kuullutkaan ”pariliitosta”. Hyi, karmea sana, lupaan vääntää omasta suvustani kenet hyvänsä solmuun, jos mokomaa erehtyvät käyttämään.