Olen aloittanut tämän kirjoituksen jo useampaan otteeseen, mutta en ole jostain syystä saanut sitä ikinä valmiiksi. Nyt voin kuitenkin kertoa ilouutisen: aloitan kahden viikon päästä uudessa työpaikassa! Tuntuu siltä kuin raskas taakka olisi pudonnut harteiltani, tämä vapauden tunne on huumaava. 🙂 Toki uusi työ tuo paljon uusia haasteita ja uutta opeteltavaa, mutta sitä odotan innolla.
Uusi työ tarkoittaa kuitenkin sitä, että siirrämme inseminaatioiden aloittamista. Kyllähän se periaatteessa olisi mahdollista aloittaa inseminaatiot uudesta työstä huolimatta, mutta minusta tuntuu siltä, että jos voi välttää että kaksi näin valtavan isoa asiaa menevät päällekkäin, niin haluan välttää sen. Se on jännää, kuinka mun pää kertoi minulle, että nyt ihan oikeasti vaihdat sitä työpaikkaa – alunperin mietin nimittäin sitä, että pitäisikö minun jäädä nykyiseen työpaikkaan, koska se olisi tuttu ja ”turvallinen” paikka hankkia lapsia. Joten sitten mun pää ratkaisi tämän ongelman sillä, että lakkasin haluamasta lapsia. 🙂 Toki haluan edelleen lapsia, mutta juuri nyt minulla on sellainen olo, että en halua niitä NYT. Tosin työpaikanvaihdoksesta johtuva vapautunut olo yhdistettynä kevääseen on kyllä taas lisännyt lapsentekohaluja.
Viime keväänä pienessä vauvakuumessa päätimme, että aloittaisimme inseminaatiot heti häiden jälkeen (vasta silloin, jotta emme joutuisi odottamaan kahta kuukautta ennen kuin saamme perheen sisäisen adoptio-prosessin käynnistettyä). Mutta häämatkalta palattuamme oli selvää, että nykyisessä työpaikassa jatkaminen tuntui todella ahdistavalta ajatukselta. Tuntui siltä, että työ syö sieluani hitaasti. Osa minusta pelkää muutoksia ja keksinkin monta hyvää syytä, miksi kannattaisi vaihtaa työpaikkaa vasta lapsen syntymän jälkeen. Sulateltuani asiaa reilun kuukauden tulin kuitenkin siihen tulokseen, että pää hajoaa jos joudun roikkumaan nykyisessä työssäni vielä vuoden. Nyt ne syyt jäädä tuntuvat ihan pähkähulluilta. Erityisesti ajatus siitä, että työpaikka olisi ”turvallinen”, sillä meillä oli alkukeväästä YT-neuvottelut. No, nähtävästi oma työpaikkani ei ollut vaarassa, mutta nuo YT-irtisanomiset ovat kyllä välillä niin ennalta-arvaamattomia, että täysin varma ei ikinä voi olla.
Kun on vakituinen työpaikka, sitä huomaa, että alkaa helposti miettimään hyvinkin tarkasti, mikä työtilanne olisi ideaali lasten saamiseen. Jos taas on määräaikainen työsopimus, sitä voi miettiä rupeaako lykkäämään lasten saamista mahdollisesti vuosilla kunnes löytää vakkarityön, vai luottaako siihen, että asiat järjestyvät kuitenkin vaikka tulisikin raskaaksi ja jäisi sen seurauksena työttömäksi. Mutta kun ennen YT-ilmoitusta työttömäksi jäämistä ei tullut edes miettineeksi, niin minä sitten mietin sellaisia eksistentiaalisia ongelmia, kuten että jos joutuisi raskauden takia jäämään jossain vaiheessa saikulle, niin kuinka paljon enemmän saikulle jääminen vituttaisi uudessa työpaikassa kuin vanhassa… 🙂 Nyt hieman naurattaa, ehkä tuo ei ole se asia, jota pitää miettiä kun yrittää tehdä isoja ratkaisuja elämässään. YT-neuvottelut saivat minut huokaisemaan helpotuksesta, ettemme olleet aloittaneet vielä hoitoja, koska ajatus uuden työn hakemisesta raskaana ei houkutellut. Mutta loppujen lopuksi kaikesta selviää, myös siitä, että joutuu hakemaan töitä samaan aikaan kun odottaa lasta. 🙂
Eli tilanne on nyt se, että odotan suurella innostuksella, että pääsen tekemään töissä taas asioita, joita en ole ikinä ennen tehnyt. Inseminaatioiden aloittamista voidaan miettiä sitten, kun 4kk koeaika on ohi. Odotan mielenkiinnolla, että kuinka nopeasti minulle tulee uudessa työssä sellainen olo, että voisin ajatella taas lasten hankkimista.
Sateenkaarella 