Vihkikaavat: miten avioliitto ja rekisteröity parisuhde solmitaan

Kun mietitään mitä eroa on avioliitolla ja rekisteröidyllä parisuhteella, ja miksi jälkimmäinen ei kelpaa, niin vihkikaavat kertovat aika paljon…

Ennen häitä yritin etsiä tietoa siitä, minkälainen vihkikaava on käytössä rekisteröidyn parisuhteen solmimisen yhteydessä, mutta aiheesta oli yllättävän vaikea löytää mitään tietoa. Löysin kuitenkin yhden kaavan, joka on alla vasemmalla puolella. Oikealla on vertailun vuoksi avioliittoon vihkimisen yhteydessä käytetty kaava. Jälkimmäinen löytyy mm. maistraatin sivuilta. Naimisiin.infon forumilla on keskustelua rekkarointikaavasta, ja sieltä käy myös ilmi, että ellei erikseen pyydä kaavaa tai tahdotko-kysymyksiä, saattaa olla että koko homma on pelkkä nimet paperiin-hetki. Avioliittoa taas ei voi solmia ilman tahdon-kysymyksiä ja todistajia, kun laki vaatii niitä…

Parisuhteen rekisteröinnin tarkoituksena on vahvistaa ja tukea kahden ihmisen onnellista suhdetta. Allekirjoittamalla lupauksen puolisot tekevät sekä toisilleen että yhteiskunnalle tiettäväksi suhteensa syvyyden.

Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Sinulta NN: Tahdotko ottaa tämän XX:n puolisoksesi rakastaaksesi häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?
Vastaus: Tahdon.

Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Sinulta XX: Tahdotko ottaa tämän NN:n puolisoksesi rakastaaksesi häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?
Vastaus: Tahdon.

Pyydän teitä nyt allekirjoittamaan asiakirjan, jolla sinetöitte antamanne lupauksen.

Allekirjoitukset (nimenselvennykset): Puolisot ja henkikirjoittaja

Olette vastanneet myöntävästi teille tehtyyn kysymykseen. Allekirjoitettuanne parisuhteen rekisteröintiasiakirjan, totean teidät puolisoiksi.

Parisuhteenne on nyt vahvistettu. Puolisoina olette keskenänne tasa-arvoiset. Osoittakaa suhteessanne toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta ja toimikaa yhdessä suhteenne hyväksi.

Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.

Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Miehen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Naisen Nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?
Vastaus: Tahdon.

Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Naisen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Miehen Nimi) aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?
Vastaus: Tahdon.

Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi.

Ottakaa (Naisen Nimi) liittonne merkiksi sormus mieheltänne. Ottakaa (Miehen Nimi) liittonne merkiksi sormus vaimoltanne.

Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossanne toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.

Minua ainakin hämää noita kahta vertaillessa, että parisuhteen rekisteröintiä kuvaillaan jotenkin yksityisasiana, jonka pari tekee onnellisen suhteensa lujittamiseksi, kun taas avioliitosta sanotaan, että se on luotu ”yhteiskunnan säilymiseksi”. Nähtävästi homojen suhteet on yksityisasia, kun taas heteroiden suhteet pitää yhteiskunnan pystyssä. Just joo… Itse en kyllä yhtään tykkää tuosta, että avioliiton yhteydessä puhutaan yhteiskunnasta, mulle häät on nimenomaan yksityisasia (silloin kun menin miehen kanssa naimisiin, pyysimme jättämään tuon alun kokonaan pois, kun se ei sopinut meidän avioliittokäsitykseen ollenkaan), mutta vielä vähemmän tykkään siitä, että rekisteröityjä parisuhteita erotellaan tällä tavalla. Tulee mieleen vaan kaiken maailman typerät argumentit tasa-arvoisen avioliittolain vastustajilta… 😦

Vaikka esteettömyystodistuksen allekirjoittaminen on se virallinen osuus, myös tuo ”allekirjoitettuanne parisuhteen rekisteröintiasiakirjan, totean teidät puolisoiksi” kalskahtaa vähän ikävältä mun korvaan, varsinkin kun sitä vertaa tuohon avioliittoversioon, jossa sanotaan ”vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi”. Siitä näkee heti, että kysymyksellä ja vastauksella ei ole merkiystä, ainoastaan allekirjoituksilla.

Viimeinen kohta, johon tartun on tuo ”toimikaa yhdessä suhteenne hyväksi” verrattuna ”toimikaa yhdessä perheen hyväksi”. Minusta on hullua, että kaavat antavat ymmärtää, että homoilla on parisuhde ja heteroilla perhe. Me ainakin nähdään itsemme perheenä, vaikkei meillä ole vielä lapsia. Joku toinen voi taas kokea perhe-käsitteen vieraana, mutta se riippuu varmasti jostain aivan muusta kuin seksuaalisesta suuntautumisesta…

Sitten on toki olemassa myös kirkollinen vihkikaava, jossa on vaikka mitä. Siellä on myös ikäviä kohtia, joissa korostetaan sitä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Käntäkää nyt vaan veistä haavassa… 😦

Onneksi parisuhteen rekisteröimiseen voi itse kirjoittaa vaikka minkälaisen tekstin. Meillä ei ruonosuoni sykkinyt ihan niin paljon, että itse olisimme kirjoittaneet, mutta onneksi myös netistä löytyy tekstejä. 🙂

Pohdintoja luovuttajasta

Kirjoitin viimeksi, että meille löytyi samantien sopiva lahjoittaja, mutta tässä kävikin niin, että klinikalla oli katsottu väärin, ja tämän lahjoittajan oikeudet olivatkin lopussa (eli sama luovuttaja voi olla käytössä korkeintaan viidellä naisella). Samalla selvisi, että meillä oli näköjään hieman haastavammat kriteerit, sillä muut saatavilla olevat vaihtoehdot eivät sitten ihan täyttäneetkään kaikkia toivetaimme. Valitsimme kriteerit sen perusteella, että luovuttajan silmien, hiusten ja ihon väri olisi sama kuin vaimolla, mutta näyttää siltä, että hänellä on pohjoismaalaiseksi harvinainen väritys.

Yksi täysin kriteerit täyttävä luovuttaja olisi kyllä löytynyt, mutta hän on turkkilaistaustainen. Siinä tuli kyllä selväksi, että silmien, hiusten ja ihon väri kertoo kyllä loppujen lopuksi aika vähän siitä, miltä ihminen oikeasti näyttää. Toki emme voi ollenkaan tietää miltä kyseinen luovuttaja näyttää, mutta jos hän näyttää yhtään turkkilaiselta, hän on varmaan aika erinäköinen kuin vaimo. 🙂 Joskus kauan sitten pohdimme, että minkälaista olisi ottaa vaikka tummaihoinen luovuttaja, mutta tulimme nopeasti siihen tulokseen, että se ei ehkä olisi lapsen kannalta hyvä valinta. Voin kuvitella, että jos poikkeaa ulkonäöltään merkittävästi suomalaisesta valtaväestöstä, ja ulkonäkö on peritty nimenomaan anonyymilta lahjoittajalta, se voi olla lapselle aikamoinen stressitekijä, kun kumpikaan vanhemmista ei jaa lapsen ulkonäköä. Voisin kuvitella, että sellaisessa tilanteessa lapsen kiinnostus luovuttajaa kohtaan olisi suurempi. Jos esim. kohtaa arjessaan rasismia tai vaikka vaan uteliaita kyselyitä siitä, mistä on kotoisin, voin kuvitella, että tuntemattoman luovuttajan perimä muodostuu tärkeäksi asiaksi. Sen takia päädyimme nopeasti siihen tulokseen, että jos voi valita, olisi varmaan tulevien lasten kannalta helpointa, jos luovuttajan etnisyys olisi sama kuin vanhemmilla. Jos taas vaimo olisi itse vaikka turkkilaistaustainen, silloin turkkillaistaustainen luovuttaja olisi ideaali.

Päädyimme sitten valitsemaan luovuttajan, joka oli kohtuullisen lähellä toiveitamme, ja tanskalaista sukujuurta. Minulle varattiin viimeinen oikeus tähän luovuttajaan, mikä tarkoittaa sitä, että jos/kun on vaimon vuoro yrittää raskautta, on taas löydettävä uusi luovuttaja. Pohdimme aikanaan jonkin verran sitä, että olisiko hyvä, että lapsilla olisi eri vai sama luovuttaja, mutta emme osanneet päättää, onko asialla väliä vai ei. Ehkä tämä on ihan hyväkin, koska on toki mahdollista, että vaikka oikeuksia riittäisikin, niin oljet loppuvat kesken eikä kyseinen henkilö enää luovuta enempää, jolloin olisi joka tapauksessa pakko vaihtaa luovuttajaa. Sitä kun ei ikinä voi tietää, kuinka monta yritystä siihen menee että tulee raskaaksi, eikä kellään varmaan ole rahaa ostaa itselleen hurjia määriä olkia varastoon varmuuden vuoksi. Jos on tosi tärkeää, että lapset ovat geneettisesti sukua keskenään, asia on huomattavasti helpompi hoitaa niin, että vain toinen äideistä synnyttää. Meille taas geneettisiä siteitä paljon tärkeämpää on, että voimme molemmat synnyttää, tosin ei meillä tästäkään mitään pakkomiellettä ole. En muista juurikaan lukeneeni tästä aiheesta muista sateenkaariperheblogeista – onko sillä väliä, onko perheen lapsilla sama vai eri luovuttaja?

Vihdoinkin edistystä vuoden tauon jälkeen

Kävimme eilen hedelmöytyshoitoklinikalla ja oli iloinen yllätys, ettei meidän tarvinnut vuoden tauosta huolimatta säätää mitään uudestaan, vaan pääsemme heti aloittamaan inseminaatiot!

Tilannehan on se, että kävimme jo kesäkuussa 2013 ensikäynnillä klinikalla. Tarkoitus oli hoitaa kaikki tarvittavat esitutkimukset alta pois, että pääsisimme heti häiden jälkeen aloittamaan inseminaatiot. Päädyimme kuitenkin vuosi sitten häämatkalta palattuamme siihen lopputulokseen, että aika ei vielä ollut kypsä, ja jäimme odottamaan sitä kuuluisaa oikeaa hetkeä. No, sellaista ei varmaan ikinä tule, mutta nyt kun olemme molemmat jo ehtineet kerran vaihtaa työpaikkaa tänä vuonna ja olemme ostaneet uuden lapsiperheelle sopivan kodin, ei näköpiirissä enää ole mitään, minkä takia aloittamista kannattaisi lykätä. Eipä noidenkaan syiden takia kenenkään oikeasti tarvitse lykätä aloittamista, mutta ainakin itse koin työpaikan vaihtamisen sen verran stressaavana, että en halunnut yrittää lasta samaan aikaan. Stressi myös tappaa multa tehokkaasti kaikki vauvakuumeet, ettei vaan yrittäisi ottaa liikaa juttuja kerralla käsittelyyn. 🙂

Eilen lääkärissä siis käytiin nopeasti vuoden takainen hoitosuunnitelma uudestaan läpi ja lääkäri uusi minulle Letrozol-reseptin. Kierron kartoitusjaksolla minulle sattui anovulatorinen kierto, joten siksi lääkkeet, jotta ei tarvitse skipata inseminaatioita jos kohdalle sattuu huono kuukausi. En ole tehnyt ovulaatiotestejä muulloin kuin siinä kartoituskierrossa, mutta fyysisten muutosten ja gynekologikäyntien perusteella uskon kyllä, että ovuloin ainakin osassa kiertoja (pari vuotta sitten satuin esim. menemään vuositarkastukseen juuri sillä hetkellä, kun munasolu oli valmis irtoamaan, ja gynekologi selitti että minulla on varmaan seuraavana päivänä ovulaatio). Joka tapauksessa, Letrozol ei siis haittaa, vaikka ovulaatio olisi tapahtumassa myös luonnollista kautta, joten sen syöminen pitäisi olla harmitonta. Siinä tosin on kasvanut riski kaksosraskaudelle, mutta emme kokeneet tätä negatiivisena asiana.

Nyt siis täytyy odotella seuraavaa ovulaatiota, johon on tietenkin kuukausi aikaa. Kun homma edistyi näin nopeasti, niin tavallaan olisi ollut hauska päästä kokeilemaan onneaan jo hyvinkin nopeasti. Meidän tuntomerkit täyttävä luovuttajakin löytyi varastosta, joten olkia ei edes tarvitse tilata.