Inseminaatiokertomus

Eilen oli meidän kolmas inseminaatio ja olemme toiveikkaita, että tällä kertaa tärppäisi. 🙂 Blogi on elänyt tässä yritysten keskellä kuitenkin hiljaiseloa, sillä meillä on ollut todella kiireistä jo pitkään.

Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsinkin, söin ekassa kierrossa Letrozoleja, jotka kasvattivat oikealle puolelle hyvänkokoisen munarakkulan. Kun ovulaatiotesti näytti plussaa iltapäivällä, sain samantien varattua inseminaatioajan seuraavalle päivälle. Inssi meni hyvin, mutta oli yllättävän kivulias tapahtuma. Kohdunsuuni oli jotenkin erityisen herkkänä, ja katetrin vieminen kohdun sisälle sattui.

Ekan inseminaation jälkeen lueskelin jonkin verran raskausoireista ja mietin muutenkin, että olisimmeko niin onnekkaita, että tärppäisi heti ekalla kerralla. Ihan hirveästi en kuinkaan ehtinyt asiaa pohtia, sillä raskaustestin tekopäivä oli myös meidän muuttopäivämme, joten järjesteltävää riitti. Kaksi päivää ennen testipäivää aloin tuntea menkkojen alkamiseen liittyviä oireita, ja päätin tehdä testin sillä verukkeella, että olisi ikävää jos menkat alkaisivat yllättäen töissä. No, negatiivistahan se näytti, ja seuraavana aamuna alkoivat kuukautiset.

Seuraavan kierron ajoitus oli hieman haastava, sillä ovulaatio olisi saattanut osua joulun pyhille. Suunnittelimme kuitenkin lääkkeet niin, että varmistaisimme että saamme ovulaation osumaan välipäiville. Mutta päädyinkin nopeasti itse siihen tulokseen, etten halua yrittää seuraavassa kierrossa ollenkaan, ja jätin lääkkeet ottamatta ja peruutin ultra-ajan. Syitä oli monia, mutta näin jälkikäteen voin sanoa, että kiire töissä oli kyllä se paras syy jättää joulukierto väliin. Olin koko joulun ajan ihan hillittömän stressaantunut työasioista, koska yksi projekti josta olin yksin vastuussa piti saada päätökseen tammikuun alussa. Kaikki meni lopulta hyvin ja asiakas oli tyytyväinen ja nyt toivon, ettei kohdalle enää tule toista samanlaista projektia! Ei ollut ehkä rennoin ja mukavin joulu ikinä, vaikka siinä oli paljon hyvääkin, mm. se, että saimme viettää jouluaaton kahdestaan uudessa ihanassa kodissamme ja joulupäivän nauttien hyvästä ruuasta ystävien seurassa.

Tammikuussa lähdimme sitten uusin voimin ja vähän rauhallisemmassa elämäntilanteessa yrittämään toisen kerran. Meillä oli kehissä myös uusi luovuttaja, jolta ostimme heti kättelyssä 5 olkea, koska tulimme siihen tulokseen, että olisi kuitenkin parempi, jos me molemmat yrittäisimme tulla raskaaksi saman luovuttajan avulla. Tammikuussa Letrozolit kasvattivat taas ison munarakkulan, ja kun menin perjantaina kierron 9. päivä ultraan (normaalisti ultra olisi KP 10, mutta se oli nyt lauantai), lääkäri löysi tosiaan jo 23mm kokoisen munarakkulan. Hän pelkäsi, että ovulaatio tapahtuu viikonloppuna, joten päädyimme siihen, että hoitaja pisti saman tien Pregnyl-piikin, ja tulin sitten uudestaan parin tunnin päästä inseminaatioon yhdessä vaimon kanssa. Tälläkin kertaa inseminaatio sattui jonkin verran, ja oudointa oli, että siinä vaiheessa kun katetri oli jo paikallaan, niin itse aineen ruiskutuskin aiheutti pistelykipua alavatsan alueella. Vatsaa pisteli ja nipisteli vielä reilusti inseminaation jälkeenkin. Tokan inssin jälkeen otin selkeästi rennommin kuin ekalla kerralla, enkä hirveästi ajatellut asiaa, ennen kuin vasta testipäivän lähestyessä. Silloinkaan ei päivää pidempään tarvinnut jännittää, vaan tein heti töiden jälkeen testin ja tulos oli negatiivinen. Menkatkin alkoivat pian sen jälkeen. Minusta tuntuu, että olin itse hieman skeptinen tokassa kierrossa, kun inseminaatio oli heti Pregnylin pistämisen jälkeen, eikä vasta seuraavana päivänä. Olisi mielenkiintoista kuulla, onko muilla ollut onni matkassa silloin kun Pregnyl ei ole ehtinyt vaikuttaa. Ovulaationhan pitäisi tapahtua 36h piikin jälkeen, joten kun itse sain sen klo 9 perjantaiaamuna, ovulaatio oli siis lauantai-iltana klo 21. Ja inseminaatio oli kuitenkin jo perjantaina puolen päivän aikaan.

Kolmannessa kierrossa vaihtuivat lääkkeet. Sain migreeniä Letrozoleista, joten niiden tilalle vaihdettiin Menopur, joka olikin sitten huomattavasti kalliimpaa. Letrozolit maksoivat jotain kympin verran 10 kuukauden satsista, kun taas Menopur oli 150€ yhden kuukauden satsista (Kela-korvausten jälkeen). Menopur ei kuitenkaan aiheuttanut sivuvaikutuksia, ja vihaan migreeniä niin paljon, että 150€ tuntuu pieneltä hinnalta siitä, etten kärsi kolmea päivää. Olisi mielenkiintoista tietää, että koska kärsin hormonaalisesta migreenistä, joka siis ilmaantuu päivää ennen kuukautisten alkamista (ei onneksi joka kuukausi), niin aiheuttiko Letrozol saman efektin, koska sehän estää estrogenin toimintaa?

Menopur toimi niin kuin pitääkin, ja tiistaina follikkeliultrassa löytyi sekä oikealta että vasemmalta puolelta 13-14mm follikkelit. Inseminaatio sovittiin perjantaille, ja sain irrotuspiikiksi Ovitrellen, joka on huomattavasti helpompi ja mukavampi pistää kuin Pregnyl. Pregnyl maksaa kuitenkin 6€ / piikki, kun taas Ovitrelle maksaa 50€, eikä siitä saa edes Kela-korvauksia, joten se ei auta millään tavalla lääkekaton saavuttamisessa. Sain kuitenkin Ovitrellen, koska minun piti pistää sitä kahtena päivänä miniannos, koska nähtävästi se auttaa myös follikkeleita kasvamaan, ja sitten kolmantena päivänä pistin loput, mikä saa aikaan ovulaation. Perjantaina ultrassa selvisi, että Menopurin lopettamisen jälkeen vasen munarakkula oli pudonnut kelkasta kun kasvuvauhtia tarkastellaan, mutta sekin oli kuitenkin 16mm, ja oikea oli sitten isompi, eli on pieni mahdollisuus kaksosraskaudelle. Ja kun tämänkertaisessa oljessa oli siittiöitäkin 17,5 miljoonaa, niin on tässä ehkä pienet paineet, että nyt pitäisi onnistua, kun on tuplattu sekä munasolujen että siittiöiden määrä… Toisaalta, jos ajoitus ei osunut kohdalleen, niin silloin määrälläkään ei ole väliä.

Minusta on aika jännää, että nyt kun olen lääkkeillä kasvattanut munarakkuloita, minulla on myös ollut selkeästi kipuja munasarjan kohdalla ovulaation aikaan parin päivän ajan. Luonnonkierrossa en ole ikinä tuntenut vastaavaa, vaikka silloinkin on nähtävästi kasvanut ihan hyvän kokoisia follikkeleita (kerran gynekologin rutiinitarkastuksessa löytyi 20mm follikkeli). Nyt taas kipu on selkeästi huomattavissa, en esim. pysty niistämään tai muutenkaan käyttämään vatsalihaksia ilman että kylkeen sattuu. Nyt tosin sattuu vain oikealle puolelle, eli vaikuttaa vähän siltä, että tuo vasemmanpuoleinen pienempi follikkeli on muutenkin pudonnut kelkasta.

Nyt ei sitten auta kuin jännittää pari viikkoa!

Mainokset