Viides yrityskierros on ollut henkisesti raskas. Jotenkin vielä neljännen kierroksen aikana jaksoi olla toiveikas ja optimistinen, ja tuntui siltä että nyt voi hyvinkin tärpätä. Nyt viidennen kierroksen follikkeliultrassa (tiistaina) oli hieman erilainen näky – tällä kertaa follikkeleita oli kolme (!) ja ne olivat kaikkia pienempiä kuin aiemmin, vain 11-12 mm kokoisia. Lääkäri oli sitä mieltä, että lauantai olisi ideaali inseminaatioaika, jotta follikkelit ehtisivät kasvaa, ja siinä sitten pohdittiinkin, että voidaanko odottaa maanantaihin ja ottaa riski että ovulaatio tapahtuu luonnostaan viikonloppuna ja tilaisuus menee ohi, vai varataanko aika perjantaille ja otetaan riski, että follikkelit ovat turhan pieniä. Lääkäri päätyi lopulta perjantaihin.
Heräsin tänään (perjantaina) aikaisin ja pistin Pregnyl-piikin klo 5.30. Iltapäivällä menimme sitten jännittyneinä klinikalle. Mielessä pyöri, että ovatko follikkelit kasvaneet tarpeeksi ja ovatko kaikki kolme kasvaneet. Jos follikkeleita on enemmän kuin kaksi, täytyy nimittäin tehdä follikkelireduktio, jotta varmistetaan ettei hoitojen seurauksena synny kolmosia. Reduktio on nähtävästi ihan yksinkertainen ja helppo toimenpide (aivan eri kuin munasolupunktio), mutta siihen ei onneksi tarvinnut mennä tänään, sillä vain yksi follikkeli oli jatkanut kasvuaan tiistain jälkeen, ja se olikin hurjat 22mm, eli se oli kasvanut 10mm kolmessa päivässä (normivauhti olisi 6mm). Menopur näyttää toimivan hyvin. 🙂 Siittiöitäkin oli taas kerran ennätysmäärä, tällä kertaa 46 miljoonaa. Tiistaina jäi käynnin jälkeen jotenkin tosi kurja fiilis, tänään oli onneksi aivan eri tilanne, ja nyt onkin taas hyvä mieli. 🙂 Huono puoli on, että kun palaset olivat taas kohdallaan inseminaatiossa, niin toivo alkoi taas varovaisesti herätä, joten pettymys on varmaan taas entistä kovempi, jos ei tälläkään kertaa onnistu.
Matkalla klinikalle ihastelimme Crusellinsiltaa ja rahtilaivaa josta puretaan hiililastia
Hoidot ovat pyörineet mielessä paljon ja erityisesti uhka koeputkihedelmöityksestä vaivaa. Tilanne on nihkeä, koska emme näe, että hoitotauko varsinaisesti auttaisi, se vaan siirtäisi lasten saamista entistä pidemmälle. En haluaisi vielä mennä koeputkihedelmöitykseen viiden yrityksen jälkeen, mutta samalla en halua tuhlata loputtomiin rahaa, yrittämällä inseminaatiota kuukausi toisensa jälkeen kun jokainen yrityskerta maksaa melkein 1000 euroa. Muutenkin tuntuu siltä, että paras lääke pahaan oloon olisi vaan tulla raskaaksi, ja sen suhteen koeputkihedelmöitys taas kasvattaa todennäköisyyttä. Loma voisi tehdä hyvää, tuntuu että tässä ei ehdi oikein ajatuksissaan mukaan, kun yksi kuukautiskierto kestää nyt lääkkeiden ansiosta 25 päivää, eli noin kolme ja puoli viikkoa.
Viime aikoina on ollut vaikea keskittyä töissä ja motivaatio ei ole ollut kovin korkealla, siitäkin huolimatta, että pääsin tekemään juuri sitä juttua, mitä eniten haluan tehdä. Tuntuu hullulta, ettei sekään oikein innosta. Ensimmäistä kertaa mieleen on hiipinyt katkeruutta siitä, että miksen vain onnistu tulemaan raskaaksi. Samalla tuntuu nololta valittaa, kun monella on paljon vaikeampi tilanne. Mutta eihän se mitään lohduta, että toisilla on vielä vaikeampaa, tekee vain surulliseksi heidän puolestaan. Olen ihan varma, että minulla ei ole mitään hajua siitä, miltä niistä ihmisistä tuntuu, joilla on oikeasti jokin lapsettomuutta aiheuttava ongelma. Hoitojen epäonnistuminen toki turhauttaa, mutta en ole hetkeäkään pelännyt, että meillä olisi niin huono tuuri, että kumpikaan meistä ei pystyisi tulemaan raskaaksi.
Kun nyt on jo viides yritys menossa, en enää osaa olla obsessoimatta raskaaksi tulemisesta, joten päätin sitten pistää oikein kunnolla haisemaan. Tilasin netistä halpoja ovulaatio- ja raskaustestejä, ja meinasin testata nyt huvikseni. Tein tänään molemmat testit, koska halusin nähdä, miten Pregnyl näkyy niissä 12 tuntia pistämisen jälkeen. Pregnylhän sisältää hCG-hormonia, eli sitä samaa, mitä istukka alkaa erittää alkion kiinnittymisen jälkeen, ja jota raskaustestit mittaavat. Vähemmän tunnettu fakta on, että hCG näkyy myös ovulaatiotesteissä, vaikka varsinaisesti testit mittaavat LH-tasoa. Tein siis sekä ovulaatio- että raskaustestin, ja molemmat olivat positiivisia, vaikka raskaustestin viiva onkin aika hailakka. 🙂
Yllä vihreä ovulaatiotesti, alla sininen raskaustesti. Molemmat positiivisia DPO -1, koska 12 tuntia aiemmin pistetty Pregnyl näkyy niissä. (DPO = days past ovulation)
Huomenna pitäisi sitten munasolun irrota. Jos ei tälläkään kertaa tärpää, niin tasan kahden viikon päästä odotan menkkojen alkavan.
Sateenkaarella 
Täällä peukut pystyssä teidän puolesta, ja meidän! Odottavan aika on pitkä! Ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Mul on ollu samanlaisia ajatuksia joka inseminaation jälkeen ja tottakai miettii miks toisilla nappaa heti ja toisilla ei.. Mutta jaksamisia ja tsemppiä!
Kiitos kannustuksesta ja tsemppiä teillekin! Toivotaan tosiaan, että molemmeilla tärppäisi pian!
Minun mielestäni ainakin raskautta tikuttaessa, eli sitten myöhemmin tuollainen ”haamuviiva” on testien ohjeistusten mukaan vielä negatiivinen.. Mutta tuhannesti onnea, toivottavasti tärppää =)
Mä luulen, että oon lukenut liikaa näitä ”plussa vai ei” keskusteluita, joissa ihmiset ottaa kuvia testeistä ja sitten forumilla pähkäillään yhteistuumin, että näkyykö siinä viivaa vai ei. 🙂