Sateenkaari-Kallio <3

Pyörimme eilen keskustassa ja Kalliossa, entisellä kotiseudullamme. Meillä oli monenmoista Prideihin liittyvää asiaa, kävimme Priden info-tilassa ostamassa liput lauantain päätösklubille, ja sitten menimme Kallion kirjastoon, koska halusin nähdä Celebrating Resistance-valokuvanäyttelyn, joka esitteli kuvia Etelä-Afrikan Soweto Priden 10-vuotisjuhlasta viime vuodelta. Vaikka näyttely oli pieni, olivat kuvat ihanan värikkäitä ja iloisia, ehdottomasti näkemisen arvoisia. Näyttelyn voi nähdä 30.6. asti.

Kiasma ja Mapplethorpe

Kiasma ja Mapplethorpe

Samalla tuli katsastettua myös Kallion kirjaston Sateenkaarihylly. Vaikka hylly on ollut paikallaan jo tammikuusta, täytyy tunnustaa että emme olleet sinne ehtineet ennen eilistä. Minusta on huippua, että Pride-viikon aikana kaikissa kirjastoissa on ollut Pride-pöytä, jossa on LGBT-kirjallisuutta, -musiikkia ja -leffoja/sarjoja esillä. Harmi vaan että ensi viikolla lainaamaton aineisto hyllytetään takaisin omalle paikalleen, onneksi kuitenkin Kallion ja Vallilan sateenkaarihyllyt ovat paikallaan ympäri vuoden.

Mielestäni on mahtavaa, että kirjastoihin on perustettu sateenkaarihyllyjä. Olen niin vanha (34), että muistan kuinka vaikeaa omassa nuoruudessa oli löytää mitään LGBT-kirjallisuutta tai elokuvia, kun nettiä ei vielä ollut kotona (saati kännykässä!) eikä Googlea vielä ollut perustettu, ja hakukoneena käytettiin Altavistaa. 😉 Silloin Helsingin homokirjakauppa Baffin Books oli ihana, vaikka löysin niin paljon enemmän materiaalia homomiehistä kuin lesboista, mutta siihen oli tyydyttävä mitä oli saatavilla. Vaikka nykyään informaatiota on miljoona kertaa helpompi löytää, ja kirjojen lukumäärä on kasvanut räjähdysmäisesti, niin arvostan silti sitä, että voin mennä hyllylle, ja löytää ihan randomilla jonkun kirjan. 🙂 Nyt kun katselin Pride-pöytien tarjontaa, kiinnitin huomiota siihen, että osaa kirjoista oli täysin mahdotonta tunnistaa mitenkään LGBT-aiheisiksi. Missään kirjan kannen tekstissä ei ollut pienintä vihjettäkään, että kirja saattaisi sisältää homohahmoja. Ehkä kirjan markkinointiosasto on ajatellut, että asia on parempi jättää yllätykseksi, mutta toisaalta tämä on karhunpalvelus niille ihmisille, jotka nimenomaan haluaisivat lukea kyseisestä aihepiiristä. Siksi arvostan suuresti, että kirjaston henkilökunta tekee työtänsä, ja osaa kerätä myös ne vähemmän itsestäänselvät kirjat Pride-pöydälle ja sateenkaarihyllyyn. 🙂

Ravintola Oiva Kalliossa

Ravintola Oiva Kalliossa

Kirjastokäynnin jälkeen menimme syömään ja siiderille entiseen lempi-lähiravintolaamme, Säveleen. Swarm-sovellus paljasti, että edellisen kerran olimme käyneet siellä marraskuussa 2014, ennen kuin muutimme pois Kalliosta, ja ennen lapsiprojektin aloitusta. Enpä tosin usko, että olisimme käyneet tässä välissä siiderillä, vaikka emme oliskaan yrittäneet lasta, sen verran harvoin on nykyään tullut juotua. 😉 Matkalla kirjastosta Säveleen kävelimme ravintola Oivan ohi, joka oli aivan mahtavasti koristeltu sateenkaarilipuilla. Myös Antikvariaatti Vihreä Planeetta oli teipannut oveensa sateenkaaren, ja kerännyt näyteikkunalle sateenkaarikirjallisuutta. Tuli jotenkin aivan mielettömän hyvä fiilis tästä lyhyestä kaupungilla pyörimisestä, kun vastaan tuli niin monta paikkaa jossa oli sateenkaarilippuja. Minulle näkyvyys on tärkeää, ja arvostan sitä, että liikkeet ottavat Pride-viikon huomioon. Olisi aivan mahtavaa, jos Helsingissä olisi homokaupunginosa, jossa näkyisi paljon sateenkaarilippuja ympäri vuoden. 🙂

Antikvariaatti Vihreä Planeetta Kalliossa

Antikvariaatti Vihreä Planeetta Kalliossa

Tänään saimme hyviä uutisia USA:sta. Korkein oikeus on päättänyt, että avioliitto on perustuslaillinen oikeus! Nyt samaa sukupuolta olevat parit voivat mennä naimisiin kaikkialla!

Presidentti Obama sanoi sen hyvin tämänpäiväisessä puheessaan: Often, progress on the journey to equality ”comes in small increments. Sometimes two steps forward, one step back.”

”And then sometimes there are days like this, when that slow steady effort is rewarded with justice that arrives like a thunderbolt.”

Lausunto löytyy suomennettuna Hesarin artikkelista.

WASHINGTON, DC - JUNE 26: People celebrate in front of the U.S. Supreme Court after the ruling in favor of same-sex marriage June 26, 2015 in Washington, DC. The high court ruled that same-sex couples have the right to marry in all 50 states.  (Photo by Mark Wilson/Getty Images)

WASHINGTON, DC – JUNE 26: People celebrate in front of the U.S. Supreme Court after the ruling in favor of same-sex marriage June 26, 2015 in Washington, DC. The high court ruled that same-sex couples have the right to marry in all 50 states. (Photo by Mark Wilson/Getty Images)

Bill O'Leary/The Washington Post via Getty Images

Bill O’Leary/The Washington Post via Getty Images

Tänään tasan kaksi vuotta sitten korkein oikeus antoi edellisen ison päätöksen, jonka ansioista tasa-arvoinen avioliitto alkoi levitä nopeasti osavaltiosta toiseen. (Kirjoitin silloin aiheesta tähän blogiin, tässä linkki.) Ja tänään 12 vuotta sitten korkein oikeus päätti, että lait jotka kieltävät seksin samaa sukupuolta olevien ihmisten välillä, ovat perustuslain vastaisia. Paljon on edistytty lyhyessä ajassa, paljon on vielä matkaa jäljellä, esimerkiksi syrjintäsuoja USA:ssa on poikkeuksellisen heikko. Toivon mukaan ison voiton jälkeen löytyy edelleen voimia taistelun jatkamiseksi. 🙂

Mainokset

Huonoja uutisia

Meillä oli tänään toinen alkuraskauden ultra, ja tällä kertaa löytyi alkiokin! Valitettavasti alkiolla oli mittaa vain jotain 1-2mm välillä, ja se kellui 7mm pitkässä raskausontelossa. Kun tänään on jo rv 7+5, olisi alkion pitänyt olla jo 14mm kokoinen. Nyt alkion koko vastasi viikkoja 5+5, eikä sykettä löytynyt. Diagnoosiksi tuli siis keskeytynyt keskenmeno. (Keskeytynyt tarkoittaa siis sitä, että alkio on edelleen kohdussa eikä ole vuotanut ulos.)

Meidän kohdallamme edellinen ultra enteili siis pahaa, vaikka selvästi alkio oli vielä jatkanut kasvuaan sen jälkeen, kun edellisellä kertaa sitä ei löytynyt ollenkaan. Koska alkio oli koko ajan noin pahasti kehityksestä jäljessä, niin lääkäri sanoi että todennäköisesti taustalla oli alkion kromosomihäiriö, mikä on kai kohtuullisen yleistä. Olen kyllä kuullut ihmeistä, joissa pahasti jäljessä olevasta alkiosta on kehittynyt terve lapsi, mutta meidän tapauksessamme kun sykettä ei ollut ja hedelmöittymisajankohta oli tarkasti tiedossa, niin noin suuri heitto alkion koossa ei kyllä voi tarkoittaa muuta kuin että sen kehitys on pysähtynyt.

Nyt on jotenkin rauhallinen olo. Olen koko ajan pelännyt pahinta, ja nyt ei tarvitse enää pelätä. En tiedä kuinka paljon oli jotain intuitiota ja kuinka paljon pelosta johtui siitä, että tutkimukset enteilivät huonoa. Toivon mukaan seuraavassa raskaudessa olisi luottavaisempi olo. Puhuimme jo lääkärin kanssa, että jälkitarkastuksen yhteydessä voidaan suunnitella seuraavaa IVF-hoitoa. Vähintään yhdet kuukautiset pitää tulla, ennen kuin hoidon voi aloittaa, mutta saattaa olla että odotamme useammat, täytyy katsoa miltä siinä vaiheessa tuntuu.

Sain Cytotec-lääkkeet, joiden pitäisi saada aikaan kohdun tyhjennys, ja sairaslomaa loppuviikon. Nyt odottelen, että vaimo tulisi kotiin töistä, koska olen ymmärtänyt, että verta saattaa tulla erittäin runsaasti ja kivut saattavat olla kovat, joten en missään nimessä halua olla yksin siinä vaiheessa kun lääkkeet alkavat vaikuttaa. Toivon mukaan ne kuitenkin vaikuttavat, etten joudu kaavintaan. Tuntuu jotenkin hullulta, että toistaiseksi on vielä fyysisesti ihan hyvä olo. Epäilen, että olen vielä hieman shokissa uutisesta, kun henkisestikään ei ole mitenkään erityisen paha olo.

Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että kai sitä vaan täytyy yrittää uudestaan, koska ensi kerralla saattaa hyvin tulla alkio joka jatkaa kasvamistaan loppuun asti. Lääkäri sanoi, että meillä kävi nyt vain tosi huono tuuri, ja että minussa tuskin on mitään fyysistä vikaa. Tuntuu siltä, että ainakin pitää kokeilla vielä toinen IVF-kierros.

Meillä oli tänään eri lääkäri kuin normaalisti, ja pakko kehua häntä – en voi kuvitella miten hän olisi enää paremmin voinut hoitaa tämän ikävän tilanteen. Tuli luottavainen ja turvallinen olo hänen käsissään. Samoin klinikan hoitajat olivat aivan ihania, joten tästä käynnistä jäi tavallaan jopa hyvä olo, kun tuntui että sai aitoa empatiaa hoitohenkilökunnalta.

Liian aikainen ultra

Olemme nyt palanneet kotiin rentouttavalta Thaimaan-reissulta, ja matkalla aika on kulunut nopeasti, kun raskausviikkojakin on ehtinyt jo kertyä 7+2. Raskaus tosin tuntuu edelleen epätodelliselta, kun ei minulla ole vieläkään klassisia raskausoireita. Selkein oire on selvästi lisääntynyt virtsaamisen tarve. En edes tiennyt koko asian olemassaolesta ennen kuin tulin itse raskaaksi, mutta nähtävästi hCG-hormoni voi aiheuttaa tihentynyttä virtsaamisen tarvetta. Minulla ei ikinä ole ollut mitään seurapiirirakkoa, ja olen aina käynyt kerran yössä vessassa. Nyt herään kuitenkin 3-4 kertaa yön aikana vessaan, joten kyllä tässä jotain on selvästi tapahtunut. Toinen oire on rintojen arkuus, mutta se on hyvin lievää eikä mitenkään jatkuvaa, ja tuntuu eniten yöllä. Kolmas selkeä merkki on turvonnut vatsa, eikä tiukimmat farkut enää mene kiinni mukavasti (tämä tosin piti paikkansa jo silloin kun vasta tein raskaustestin…). Vatsa näyttää myös hieman jo raskausvatsalta, tosin syömisellä on vielä toistaiseksi suuri merkitys sen kannalta, että kuinka hyvin tämä pömpötys näkyy. 🙂

Hotellin uima-allas ja ranta Thaimaassa

Kävimme ennen matkaa ultrassa (raskausviikoilla 5+5), tarkoituksena varmistaa, että kaikki on hyvin. Tämä oli kyllä aivan totaalista rahan tuhlausta, koska ultrassa ei näkynyt yhtään mitään! Lääkäri varoitteli kyllä ennen kuin aloitettiin, että näin varhaisessa vaiheessa ei välttämättä näy mitään, ja että hän ei normaalisti edes suostu ottamaan vastaan ennen kuin viikkoja on kasassa vähintään 6+3. Vaikka katselimme ultralla täysin tyhjältä näyttävää kohtua, jäi vaimolle sellainen olo, ettei tässä ole mitään syytä huoleen. Minä en ole osannut olla niin luottavainen – olin tietenkin ottanut selvää, että mitä viikoilla 5+5 voi näkyä, ja kaikkialla sanotaan, että se on aikaisin mahdollinen hetki, jolloin sykkeen voi nähdä. Olin myös siinä käsityksessä, että vaikka sykettä ei näkyisi, yleensä siellä näkyy kuitenkin jotain, jolloin voidaan varmistua siitä, että kyseessä ei ole kohdunulkoinen. Kun varasin ultra-aikaa, hoitaja varoitteli, että sykettä ei välttämättä näy, mutta sanoin että ei se haittaa, haluan vain varmistua että kyseessä on kohdunsisäinen raskaus. En ikimaailmassa odottanut, että kohdussa ei näkyisi yhtään mitään! Jos olisin aavistanut että se on vaihtoehto, olisin mieluummin jättänyt ultran väliin. 😦

Lääkäri suositteli, että tulemme takaisin 2-3 viikon päästä, ja katsotaan tilanne uudestaan. Hän oli sitä mieltä, että hCG:n mittaaminen tässä vaiheessa on ihan turhaa, kun joka tapauksessa ei tässä voi tehdä muuta kuin odottaa pari viikkoa ja ultrata sitten uudestaan. Hän myös sanoi, että jos lääkäri diagnosoi näin varhaisessa vaiheessa esim. tuulimunan, saattaa diagnoosi hyvin osoittautua vääräksi myöhemmin, kun kahden viikon päästä löytyykin yllättäen syke. Kyselin myös kohdunulkoisen mahdollisuudesta, ja lääkäri sanoi, että hän ei valitettavasti voi sulkea sitä pois nyt kun kohdussa ei näkynyt mitään, mutta että kohdunulkoiset ovat erittäin harvinaisia.

Tähän mennessä kaikki yritykseni varmistua siitä, että raskaus on alkanut normaalisti ovat epäonnistuneet. 😦 Minulla oli selvästi liian optimistinen käsitys siitä, kuinka aikaisin raskauden kulusta saa jotain tietoa. Jos nyt saisin tehdä asiat uudestaan, haluaisin varmaan odottaa, että viikkoja on kasassa 7+, jotta toivottavasti saataisiin vähemmän epävarmoja tuloksia tutkimuksissa. Tämä liian aikainen ultrakäynti aiheutti tietenkin paniikkia ja ahdistusta, kun koko idea oli varmistua ettei kyseessä ole kohdunulkoinen (en tiedä miksi edes pelkäsin sitä, kun ne kerran ovat niin harvinaisia). Aloin kuvitella mielessäni, että joudun lomalla Thaimaassa tähystysleikkaukseen repeytyneen munanjohtimen takia, enkä löydä yhteistä kieltä lääkärin kanssa. Tästä seurasi tietenkin se, että seuraavana päivänä ultrasta aloin tuntea kipuja alavatsassa oikealla puolella, ja hetkellisesti jopa mietittiin, että pitäisikö kokonaan jättää menemättä lentokentälle (lento oli siis samana päivänä). Päätimme kuitenkin lähteä, koska totesin, että jos jäisimme pois lennolta, ja sitten minulla ei olisikaan kipuja, en ikinä antaisi itselleni anteeksi sitä, että jätin matkan väliin pelon takia. Ja hyvä että lähdimme, koska minulla ei tuon päivän jälkeen ole ollut enää ollenkaan mitään outoja toispuoleisia vatsakipuja, vaan olo on ollut ihan normaali! Lentomatka sinnepäin oli tosin hieman kurja, koska kärsin kivuista koko 9 tunnin lentomatkan ja vielä 3 tuntia sen jälkeenkin (onneksi kivut eivät kuitenkaan olleet kovin voimakkaita, enkä esim. harkinnut särkylääkkeitä missään vaiheessa). Sitten kivut vaan hävisivät ja ovat sen jälkeen pysyneet poissa. Nyt mietityttää, että oliko niillä joku psyykkinen tausta, että kehitin ne pelkäämällä, vai mitä vatsassani tapahtui? Enpä taida saada ikinä tietää.

Loman aikana tuli mietittyä pelkäämistä ja sitä, että pelkäämällä vain pilaa elämänsä. Mietin, että parasta mitä voin tehdä, on nauttia nyt siitä, että saan olla yhdessä vaimoni kanssa. Keskittyminen nykyhetkeen on ainoa järkeävä teko, koska en voi vaikuttaa mihinkään, ja stressaamalla teen ainoastaan hallaa itselleni ja kiusaan vaimoa. Lomalla oli aluksi vaikea olla ajattelematta ultraa, mutta heti ekana kokonaisena lomapäivänä lähdimme geokätköilemään, ja siinä unohtuikin nopeasti kaikki raskauteen liittyvät ajatukset. Vähän myöhemmin makoilin uima-altaalla ja pidin taukoa kirjan lukemisesta ja annoin ajatusten vain harhailla, ja sitten havahduin siihen, että ajattelin jotain aivan muuta kuin raskautta. Se oli mukavaa vaihtelua siihen, että ultran jälkeen meni taas pari vuorokautta, että mietin jatkuvasti raskautta… Loma teki siis erittäin hyvää, pystyin unohtamaan pelkoni ja välillä olen ajatellut että kaikki saattaa olla oikein hyvin.

Ranta sateen jälkeen

Loman positiiviset vaikutukset ovat hieman haihtuneet nyt kun olemme taas kotona ja seuraava ultra lähestyy. Se on ensi viikolla, ja nyt kyllä vähän hirvittää, että mitä siellä löytyy. Osa minusta haluaisi jättää menemättä, mutta toisaalta turha sitä on siirtääkään, nyt toivon mukaan ei enää olisi epävarmuutta ultrassa. Ehkä se on kuitenkin parempi tietää, että mitä siellä tapahtuu, kuin heilua pessimististen ja optimististen ajatusten välillä. Välillä ajattelen, että ehkä alkio on lakannut kasvamasta tai että se on tuulimuna, välillä ajattelen, että kohta nähdään sydämensyke ja ensi vuonna meille tulee lapsi. 🙂