Hedelmöityshoitolaki, vanhentunut jo syntyessään

Tänään on iloittu uutisesta, että hallitus on nyt antanut eduskunnalle esityksen tasa-arvoisen avioliittolain vaatimista lakimuutoksista. Kun luin uutisen, en kuitenkaan ilahtunut, vaan kauhistuin ja ahdistuin. Oikeusministeriön tiedotteessa mainitaan nimittäin hedelmöityshoitolain kohdalla näin:

Hedelmöityshoitolakiin ei muutoksia

Hedelmöityshoitolaissa parilla tarkoitetaan naista ja miestä, jotka elävät keskenään avioliitossa tai avioliitonomaisissa suhteissa. Lisäksi laissa määritellään hoitoa saavaksi pari tai nainen, joka ei elä avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa. Esityksessä ei ehdoteta lain soveltamisalan laajentamista.

Toisin sanoen, lainsäädäntöömme jää laki, jossa todetaan mm. näin:

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) parilla naista ja miestä, jotka elävät keskenään avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa;
2) hoitoa saavalla paria tai naista, joka ei elä avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa;

Tuossa siis rajataan, että ainostaan avioliitossa olevaa miestä ja naista hoidetaan parina, ja avioliitossa oleva naispari jää kokonaan määrittelyiden ulkopuolelle. Olettavasti tämä siis tarkoittaa sitä, että avioliitossa olevaa naisparia ei jatkossakaan hoideta yhdessä pariskuntana, vaan hoidettava osapuoli on hoidoissa ikään kuin ”yksin”. Tämä kyseinen lainkohta on yksi niistä, jotka nykyisessä lainsäädännössämme korpeavat minua henkilökohtaisella tasolla kaikkein eniten. Olin niin toivonut, että kun tasa-arvoinen avioliittolaki tulee, niin kaikki avioliittoon viittaavat lainkohdat koskisivat kaikkia avioliittoja, eikä niin, että joissain laeissa sanotaan, että ”tässä kohtaa tarkoitamme avioliitolla miehen ja naisen välillä solmittua avioliittoa”!

Lisäys: Löysin tarkan esityksen uudeksi hedelmöityshoitolaiksi. Siihen todellakin tulee lisäys, jossa erotellaan kahden naisen välillä solmitut avioliitot naisen ja miehen välillä solmituista avioliitoista:

2) hoitoa saavalla paria tai naista, joka ei elä avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa miehen kanssa;

Minä todellakin toivon, että tähän tulisi vielä muutos! Hallituksen esityksessä sanotaan näin:

Sateenkaariperheet ry ja SETA ry ehdottivat lakia muutettavaksi niin, että samaa sukupuolta olevat parit voisivat saada hedelmöityshoitoja yhdessä. Palautteen jälkeen esitystä on täydennetty lisäämällä siihen hedelmöityshoidoista annetun lain muuttamista koskeva ehdotus, jolla varmistetaan se, että lain soveltamisala ei kaventuisi nykyisestä. Lain soveltamisalaa ei ehdoteta laajennettavaksi.

Eli Oikeusministeriössä ei haluttu kuunnella meitä, vaan jyrättiin vanhalla kaavalla, että naisparia ei edelleenkään pidetä parina. En tiedä voiko tähän enää saada muutosta aikaan, mutta jos se on mahdollista, niin asiasta pitäisi pitää ääntä!

Hedelmöityshoitolain kohdalla sillä on ehkä enemmän symbolinen kuin konkreettinen merkitys, että naisparia ei hoideta yhdessä pariskuntana. Muistaakseni me ainakin saimme molemmat allekirjoittaa hoitosuostumuslomakkeen. Silti se tuntui pahalta, koska oli koko ajan tiedossa, että ainoastaan toisella allekirjoituksella on yhtään mitään merkitystä. Kun käy hedelmöityshoidoissa, voi olla vaikea tuntea olevansa osallisena prosessissa mitenkään, jos oma läsnäolo on periaatteessa yhdentekevää ja ainoastaan toisen osapuolen allekirjoitus tarvitaan. Vaikka meidän klinikka on kyllä merkinnyt meidät molemmat hoitosuunnitelmaan, on aina välillä tullut vastaan tilanteita, joissa väkisinkin huomaa, että toinen meistä on lähinnä statistin roolissa. Kun hoidot pitkittyvät, olisi entistä tärkeämpää, että parisuhteen molemmat osapuolet kokisivat olevansa mukana prosessissa yhdenvertaisina, vaikka vain toinen on hoidettavana, eikä niin, että hoidettava osapuoli on virallisesti yksin prosessissa.

En jaksaisi odottaa, että loputkin lainkohdat, jotka tekevät eron samaa sukupuolta ja eri sukupuolta olevien parien välillä, poistuvat. Ihmisillä on edelleen ennakkoluuloja sateenkaariperheitä kohtaan, eikä sitä ainakaan auta, että myös lainsäädäntö erottelee. Vaikka eivätpä ennakkoluuloiset useinkaan ole myöskään ajantasalla nykytilanteesta.

Ennen kaikkea minua masentaa, että lainsäädännön / yhteiskunnan tasolla sillä on merkitystä, olenko saamassa lasta miehen vai naisen kanssa.

Sateenkaari-Kallio <3

Pyörimme eilen keskustassa ja Kalliossa, entisellä kotiseudullamme. Meillä oli monenmoista Prideihin liittyvää asiaa, kävimme Priden info-tilassa ostamassa liput lauantain päätösklubille, ja sitten menimme Kallion kirjastoon, koska halusin nähdä Celebrating Resistance-valokuvanäyttelyn, joka esitteli kuvia Etelä-Afrikan Soweto Priden 10-vuotisjuhlasta viime vuodelta. Vaikka näyttely oli pieni, olivat kuvat ihanan värikkäitä ja iloisia, ehdottomasti näkemisen arvoisia. Näyttelyn voi nähdä 30.6. asti.

Kiasma ja Mapplethorpe

Samalla tuli katsastettua myös Kallion kirjaston Sateenkaarihylly. Vaikka hylly on ollut paikallaan jo tammikuusta, täytyy tunnustaa että emme olleet sinne ehtineet ennen eilistä. Minusta on huippua, että Pride-viikon aikana kaikissa kirjastoissa on ollut Pride-pöytä, jossa on LGBT-kirjallisuutta, -musiikkia ja -leffoja/sarjoja esillä. Harmi vaan että ensi viikolla lainaamaton aineisto hyllytetään takaisin omalle paikalleen, onneksi kuitenkin Kallion ja Vallilan sateenkaarihyllyt ovat paikallaan ympäri vuoden.

Mielestäni on mahtavaa, että kirjastoihin on perustettu sateenkaarihyllyjä. Olen niin vanha (34), että muistan kuinka vaikeaa omassa nuoruudessa oli löytää mitään LGBT-kirjallisuutta tai elokuvia, kun nettiä ei vielä ollut kotona (saati kännykässä!) eikä Googlea vielä ollut perustettu, ja hakukoneena käytettiin Altavistaa. 😉 Silloin Helsingin homokirjakauppa Baffin Books oli ihana, vaikka löysin niin paljon enemmän materiaalia homomiehistä kuin lesboista, mutta siihen oli tyydyttävä mitä oli saatavilla. Vaikka nykyään informaatiota on miljoona kertaa helpompi löytää, ja kirjojen lukumäärä on kasvanut räjähdysmäisesti, niin arvostan silti sitä, että voin mennä hyllylle, ja löytää ihan randomilla jonkun kirjan. 🙂 Nyt kun katselin Pride-pöytien tarjontaa, kiinnitin huomiota siihen, että osaa kirjoista oli täysin mahdotonta tunnistaa mitenkään LGBT-aiheisiksi. Missään kirjan kannen tekstissä ei ollut pienintä vihjettäkään, että kirja saattaisi sisältää homohahmoja. Ehkä kirjan markkinointiosasto on ajatellut, että asia on parempi jättää yllätykseksi, mutta toisaalta tämä on karhunpalvelus niille ihmisille, jotka nimenomaan haluaisivat lukea kyseisestä aihepiiristä. Siksi arvostan suuresti, että kirjaston henkilökunta tekee työtänsä, ja osaa kerätä myös ne vähemmän itsestäänselvät kirjat Pride-pöydälle ja sateenkaarihyllyyn. 🙂

Ravintola Oiva Kalliossa

Kirjastokäynnin jälkeen menimme syömään ja siiderille entiseen lempi-lähiravintolaamme, Säveleen. Swarm-sovellus paljasti, että edellisen kerran olimme käyneet siellä marraskuussa 2014, ennen kuin muutimme pois Kalliosta, ja ennen lapsiprojektin aloitusta. Enpä tosin usko, että olisimme käyneet tässä välissä siiderillä, vaikka emme oliskaan yrittäneet lasta, sen verran harvoin on nykyään tullut juotua. 😉 Matkalla kirjastosta Säveleen kävelimme ravintola Oivan ohi, joka oli aivan mahtavasti koristeltu sateenkaarilipuilla. Myös Antikvariaatti Vihreä Planeetta oli teipannut oveensa sateenkaaren, ja kerännyt näyteikkunalle sateenkaarikirjallisuutta. Tuli jotenkin aivan mielettömän hyvä fiilis tästä lyhyestä kaupungilla pyörimisestä, kun vastaan tuli niin monta paikkaa jossa oli sateenkaarilippuja. Minulle näkyvyys on tärkeää, ja arvostan sitä, että liikkeet ottavat Pride-viikon huomioon. Olisi aivan mahtavaa, jos Helsingissä olisi homokaupunginosa, jossa näkyisi paljon sateenkaarilippuja ympäri vuoden. 🙂

Antikvariaatti Vihreä Planeetta Kalliossa

Tänään saimme hyviä uutisia USA:sta. Korkein oikeus on päättänyt, että avioliitto on perustuslaillinen oikeus! Nyt samaa sukupuolta olevat parit voivat mennä naimisiin kaikkialla!

Presidentti Obama sanoi sen hyvin tämänpäiväisessä puheessaan: Often, progress on the journey to equality ”comes in small increments. Sometimes two steps forward, one step back.”

”And then sometimes there are days like this, when that slow steady effort is rewarded with justice that arrives like a thunderbolt.”

Lausunto löytyy suomennettuna Hesarin artikkelista.

WASHINGTON, DC – JUNE 26: People celebrate in front of the U.S. Supreme Court after the ruling in favor of same-sex marriage June 26, 2015 in Washington, DC. The high court ruled that same-sex couples have the right to marry in all 50 states. (Photo by Mark Wilson/Getty Images)

Bill O’Leary/The Washington Post via Getty Images

Tänään tasan kaksi vuotta sitten korkein oikeus antoi edellisen ison päätöksen, jonka ansioista tasa-arvoinen avioliitto alkoi levitä nopeasti osavaltiosta toiseen. (Kirjoitin silloin aiheesta tähän blogiin, tässä linkki.) Ja tänään 12 vuotta sitten korkein oikeus päätti, että lait jotka kieltävät seksin samaa sukupuolta olevien ihmisten välillä, ovat perustuslain vastaisia. Paljon on edistytty lyhyessä ajassa, paljon on vielä matkaa jäljellä, esimerkiksi syrjintäsuoja USA:ssa on poikkeuksellisen heikko. Toivon mukaan ison voiton jälkeen löytyy edelleen voimia taistelun jatkamiseksi. 🙂

Positiivisia uutisia

Olemme elelleet tämän viikon epäuskon ja pelon limbossa, mutta pakko kai se on uskoa todeksi: alkio on nyt kiinnittynyt ja jos kaikki menee hyvin, meille syntyy tammikuussa lapsi!

ClearBlue positiivinen testitulos perjantaina 22.5.2015

Tänään lauantaina oli virallinen testipäivä, mutta päädyin tekemään ensimmäisen testin jo viime sunnuntaina. Minulla oli viime viikonloppuna vahva tunne siitä, että nyt on tärpännyt, joten en pystynyt enää odottelemaan. Olin myös lukenut netistä, että joillain ihmisillä oli näkynyt plussa jo DPO 10 (eli 10 päivää ovulaation jälkeen), joten koska viime sunnuntai oli 10 päivää punktiosta / hedelmöittymisestä, ajattelin, että ehkä jotain voisi jo näkyäkin. Ja niinhän siinä näkyikin, mutta viiva oli niin haalea haamu, etten ollut ihan varma, uskoisinko silmiäni. Teinkin sitten seuraavana päivänä uuden testin, jolloin testissä näkyi hyvin hyvin haalea, mutta silti selkeä, viiva.

Ajattelin alun perin, että olisi kiva saada hyvät uutiset nopeasti, mutta todellisuudessa en uskaltanut uskoa, että voisin olla raskaana. Minulla oli hyvin mielessä, että kyseessä voi olla kemiallinen raskaus*, koska luin hiljattain Vähän hymyä-blogista vastaavasta tapauksesta. Päädyimme siis vaimon kanssa roikkumaan usean päivän ajan limbossa, jossa puhuimme asiasta tyyliin ”jos tällä kertaa olisi tärpännyt”, vaikka tein joka päivä positiivisen raskaustestin. Käytin testaamiseen todella halpoja Sofi-merkkisiä liuskaraskaustestejä, ja kun viiva ei lähtenyt vahvistumaan, aloin jo huolestua toden teolla. Meillä oli kotona yksi ClearBluen digitaalinen testi, mutta olin luvannut vaimolle, että se tehdään vasta lauantaina. Keskiviikkona päätin kuitenkin, että nyt on pakko tehdä jotain tälle hermoilulle, ja hain apteekista kaksi kappaletta ClearBluen plussa-testejä. Se oli kyllä yksi elämäni parhaiten sijoitetuista 16 eurosta, sillä kun sitten keskiviikkoiltana tein ClearBluen testin, piirtyi siihen aivan selvä plussa, vaikka samasta pissasta tehty Sofi-liuskatesti oli edelleen todella hailakka.

Viikon lähentyessä loppua, alkoi optimismi ja luottamus kasvaa, ja perjantaina uskalsin jo soittaa klinikalle ja kertoa hyvät uutiset, vaikka alunperin sovittiin, että soittaisin vasta maanantaina. Sovimme myös ajankohdan ensimmäiselle ultralle, joka on kyllä todella aikaisin, eli viikolla 5+5 (eli 5 viikkoa ja 5 päivää edellisistä kuukautisista laskettuna). Syy tälle on se, että lähdemme seuraavana päivänä viikoksi Thaimaahan lomalle, ja kun tulemme takaisin, on meidän lääkärimme lomalla. Halusimme kuitenkin tavata nimenomaan juuri hänet, sillä olemme yrittäneet ja epäonnistuneet yhdessä niin monta kertaa viimeisen puolen vuoden aikana, että nyt olisi kiva nähdä myös iloisissa merkeissä. Aina voimme sitten mennä vielä toiseen ultraan myöhemmin, jos/kun tämä ensimmäinen on liian aikaisin, jotta voisimme kuulla sikiön sydänäänet.

Vaikka nyt olen virallisesti raskaana ja iloiset uutiset on kerrottu kolmelle läheisimmälle ystävällemme, on edelleen vaikea uskoa tätä todeksi, ja ennen kaikkea on vaikeaa olla luottavaisin mielin. Tarvitsisin nyt todella jotain koulutusta, että miten psyykata itsensä positiiviseen ajatteluun… Olen perusluonteeltani sekä optimisti että murehtija, eli uskon periaatteessa, että kaikki menee hyvin, mutta samalla päässä pyörii huolia kaikesta siitä, mikä voi mennä pieleen. On vaikeaa, kun tämä raskauden onnistuminen on asia, johon minulla ei ole minkäänlaista vaikutusvaltaa. Odotan kovasti sitä, että olisin jo niin pitkällä, että pystyisimme kuulemaan sikiön sydänäänet, koska sen jälkeen nähtävästi keskenmenoriski on selkeästi pienempi kuin ennen sitä.

Eilen minulla oli todella positiivinen fiilis, mutta tänään mieli on ollut hieman maassa, koska olen koko päivän kärsinyt ajoittaisista menkkamaisista kivuista. Olen ollut todella huolissani siitä, että mitä tämä nyt tarkoittaa, ja lopulta illalla keksin, mistä kivut voisivat johtua (muusta kuin keskenmenosta, siis). Käytin eilen viimeisen Lugesteron-tabletin, joita olen siis käyttänyt keltarauhashormonin korvikkeena IVF-hoidon takia. Normaalissa kuukautiskierrossahan keltarauhashormonin taso laskee juuri ennen kuukautisia, ja nyt minulla on ollut poikkeuksen korkeat hormonitasot, koska olen saanut hormonia sekä pillereistä että kasvavasta istukasta. Nämä tuntemukset voivat siis hyvin johtua ihan vain siitä, että lopetin Lugesteronin käytön, ja nyt kroppani kärsii vieroitusoireista. 😉 Onneksi olen maanantaina menossa verikokeeseen mittaamaan hCG:n arvon, joten silloin ainakin tulee jotain tietoa siitä, että onko istukkahormonin määrä normaalin rajoissa ja kaikki toivottavasti hyvin.

Tänään on kuulunut hyviä uutisia myös Irlannista – maa hyväksyi tasa-arvoisen avioliitolain kansanäänestyksellä!
YLE: Irlanti hyväksyi tasa-arvoisen avioliittolain

*Kemiallinen raskaus tarkoittaa tilannetta, jossa hedelmöittynyt alkio on yrittänyt kiinnittyä, mutta on epäonnistunut siinä, jonka seurauksena kuukautiset alkavat ajallaan tai hieman myöhässä. Jos tekee raskaustestin kovin aikaisin, se voi näyttää plussaa kiinnittymisyrityksen aikoihin, mutta muuttuu sitten negatiiviseksi. Aikana ennen raskaustestejä naiset eivät tässä tilanteessa useimmiten edes tienneet, että kiinnittymisyritys oli tapahtunut.

Loputon keskustelu avioliittolaista

Meillä soi tänään töissä Radio Helsinki kaiuttimista, ja siellä haastateltiin Krishna-nunnaa. Ja eiköhän hänenkin mielipidettään tasa-arvoiseen avioliittolakiin pitänyt sitten kysyä. (Hän puhui ummet ja lammet vastaamatta varsinaisesti kysymykseen.) Mutta yht’äkkiä minun oli täysin mahdotonta keskittyä töihin. Miten voisin, kun samaan aikaan radiossa joku pohtii, että saisinko minä solmia avioliiton rakkaan vaimoni kanssa. Tuo episodi sai minut niin raiteiltani, että kirjoittelen tässä sitten blogiin sen sijaan että tekisin töitä.

Toivon niin kovasti, että tämä olisi jo ohi, ja me saisimme tasa-arvoisen avioliittolain. Jos laki ei mene nyt läpi, taistelu jatkuu ja vitutus jatkuu. Jossain vaiheessa puhuimme vaimon kanssa vähintään puoliksi tosissamme, että jos Suomeen ei saada tasa-arvoista avioliittolakia, muutamme Ruotsiin. Siellä ei tarvitse tehdä edes perheensisäistä adoptiota, vaan hedelmöityshoitojen seurauksena syntynyt lapsi katsotaan automaattisesti avioparin molempien osapuolten lapseksi, myös silloin kun molemmat osapuolet ovat naisia. Olemme molemmat todella kyllästyneitä odottamaan, etä saisimme samat oikeudet kuin muillakin. Eikä tasa-arvoinen avioliittolaki edes korjaa kaikkia epäkohtia, kuten esim. tuota turhaa byrokratiaa perheen sisäisen adoption muodossa. Ennen kaikkea en haluaisi, että tulevat lapsemme joutuvat todistamaan keskustelua siitä saisivatko he olla olemassa ja onko perheemme oikea perhe. Yksikin lapsi joka joutuu kuulemaan tuota on yksi lapsi liikaa. Jos laki ei nyt mene läpi, en osaa yhtään arvioida, kuinka kauan joutuisimme mahdollisesti odottamaan.

Tasa-arvoisesta avioliittolaista on keskusteltu todella paljon viimeisen vuoden aikana ja tätä on välillä vaikea jaksaa, koska keskustelu koskee meidän suhdettamme. Meille henkisellä tasolla rekisteröity parisuhde on sama asia kuin avioliitto, eli toisin sanoen, ajattelen itse olevani avioliitossa, vaikka väestörekisterissä lukee rekiteröity parisuhde. Joten tuntuu todella pahalta kuulla mielipiteitä että meidän ei pitäisi antaa mennä naimisiin. Omasta mielestämme olemme naimisissa, haluamme vain että yhteiskunta tunnustaa asian.

Olen aina seurannut tarkasti LGBT-oikeuksiin liittyvää lainsäädäntöä, mutta olen huomannut, että suhtaudun asiaan nykyään eri tavalla kuin ennen. Vaikka olen aina ajatellut kuuluvani seksuaalivähemmistöön, esim. hedelmöityshoitolakia säädettäessä olin parisuhteessa miehen kanssa, enkä osannut kuvitella, kuinka suurta merkitystä lailla tulisi olemaan minulle henkilökohtiasesti, koska en ajatellut, että tulisin eroamaan silloisesta kumppanistani. Epäilen, että tämä on aika tyypillistä: niillä, joita asia koskettaa henkilökohtaisesti, suhtautuvat suuremmalla tunteella asiaan. Siksi yksi raivostuttavimmista lohdutusyrityksistä onkin ”yritä olla välittämättä”. Miten voisi olla välittämättä jostain, joka on yksi tärkeimmistä asioista omassa elämässä?! Siinäkin tilanteessa, että emme itse välittäisi avioliitosta, parisuhde olisi meille silti yhtä tärkeä kuin nytkin, joten avioliittolain ympärillä vellova keskustelu loukkaisi siltikin.

Rakkaustarina

USA:sta kuului hyviä uutisia viime viikolla: Section 3 DOMA:sta todettiin perustuslain vastaiseksi korkeimmassa oikeudessa, mikä tarkoittaa sitä, että tästä lähtien myös samaa sukupuolta olevien puolisoiden avioliitot tunnustetaan liittovaltion tasolla. Tällä hetkellä 13 osavaltiota, District of Columbia sekä 5 intiaaniheimoa ovat säätäneet tasa-arvoisen avioliittolain, ja 26.6.2013 jälkeen nämä avioliitot tunnustetaan myös liittovaltion taholta, joka takaa yli 1000 erilaista etuutta aviopuolisoille.

Kun luin uutisesta, päädyin tutustumaan naiseen, joka sai tämän aikaan, Edith Windsoriin. Hän on tällä hetkellä 83-vuotias leski, hänen vaimonsa Thea Spyer kuoli helmikuussa 2009, kaksi vuotta ennen kuin New Yorkin osavaltio muutti avioliittolakinsa tasa-arvoiseksi. Thea ja Edie tutustuivat vuonna 63 New Yorkissa Portofino-ravintolassa, jossa he tanssivat kunnes Edien sukassa oli reikä. He menivät kihloihin vuonna 67 mutta joutuivat odottamaan 40 vuotta ennen kuin he lopulta pääsivät solmimaan avioliiton Kanadassa. Thea sairastui MS-tautiin vuonna 1977, ja Thean terveyden heikentyessä he päätyivät lopulta Torontoon solmimaan avioliiton, koska he pelkäsivät, ettei heillä enää ole aikaa odottaa että tasa-arvoinen avioliittolaki tulisi New Yorkiin. Thean kuoltua Edie joutui maksamaan 363 053 dollaria veroja, vaikka lain mukaan leski voi periä omaisuutta rajattomasti. Doma kuitenkin rajasi aviopuoliso-termin koskemaan vain eri sukupuolta olevia puolisoita, vaikka New Yorkin osavaltio tunnusti heidät aviopuolisoiksi, joten Edielle rapsahti mukava lasku. Edie siis haastoi USA:n oikeuteen ja voitti!

Perintöveroasioita paljon mielenkiintoisempaa on kuitenkin Edien ja Thean rakkaustarina. Liikutuin niin paljon, että haluan jakaa tässä kuvia heidän perhealbumistaan, jotka Edie on ystävällisesti julkistanut medialle. Tajusin nämä kuvat nähdessäni, että en ole juurikaan nähnyt näin vanhoja kuvia, joissa olisi selvästi rakastunut naispari. Olisi ihanaa nähdä enemmänkin, mutta tässä muutama suosikkini. Google-kuvahaulla löytää lisää. 😉

Thea Spyer ja Edie Windsor heidän Hamptonien talonsa edessä vuonna 1969.

Rannalla vuonna 1969.

Vuonna 1969.

Rakastuneet New Yorkissa.

Thea Halloweenina 1981.

Edie ja Thea solmivat avioliiton Torontossa vuonna 2007.

Edie työhuoneessaan.

Maaliskussa 2013, Edie poistuu korkeimmasta oikeudesta.

Löysin netistä muutamia aivan ihania artikkeleita Ediestä ja Theasta, tässä linkkejä:

• Meet The Hero Of The Marriage Equality Movement
• Edie Windsor’s fight for same-sex marriage rights continues, even after partner’s death
• Edith Windsor And Thea Spyer’s Great American Love Story
• SLIDE SHOW: EDITH WINDSOR AND THE END OF DOMA
• Edith Windsor Takes Back What She Said About Topless Gay Activists

Tässä vielä yksi artikkeli DOMA:an ja korkeimpaan oikeuteen liittyen: From Criminals to Newlyweds in 10 Years

Lisäys: TIME-lehti valitsi Edie Windsorin yhdeksi heistä, joille annettiin ”person of the year”-arvonimi vuonna 2013. Tässä lehden artikkeli aiheesta: Inside the Love Story that Changed the Gay Marriage Battle