Leffoja ja suudelmia

Breaking the Girls

Breaking the Girls

Me vietimme pyhäinpäivää elokuvia katsellen, ja päädyimme katsomaan kaksi elokuvaa, joissa oli sama idea: Breaking the Girls ja Wild Things (Villit kuviot). Kumpikin elokuvista toimii sitä paremmin, mitä vähemmän niistä tietää, joten olen hieman järkyttynyt, että Breaking the Girlsin trailerissa paljastetaan puolet juonesta – älkää siis katsoko traileria, se pilaa leffan! Breaking the Girls on Jamie Babbitin, joka tunnetaan sellaisista 90-luvun lesboklassikoista kuten But I’m a Cheerleader ja Itty Bitty Titty Committee, ohjaama. Elokuvan idea perustuu Alfred Hitchcockin elokuvaan Strangers on a Train, joka taas perustuu Patricia Highsmithin samannimiseen esikoisromaaniin. Jamie Babbit kommentoi esikuvaansa:

I think Patricia Highsmith would have liked to have written Strangers on a Train with women, as the butch lesbian she was, but since she was closeted and freaked out about writing anything even remotely gay, Strangers on a Train turns out to be about a bunch of guys. I also really liked the idea of remaking Strangers on a Train in a form that Patricia Highsmith would enjoy.

Pidin kovasti Breaking the Girls-elokuvasta, siinä oli jännä tunnelma enkä kyllä ollenkaan arvannut juonenkäänteitä. Olen lukenut netistä kritiikkiä leffaa kohtaan jossa tartutaan kiinni siihen, että elokuvan lesbot ovat pahoja murhaajia (tai ainakin joku/jotkut heistä ;)), mutta ehkä en sitten ole itse vielä katsonut tarpeeksi montaa vanhaa ja masentavaa lesboelokuvaa, koska en tullut ollenkaan ajatelleeksi, että se olisi paha asia. (Itse olen ainoastaan saanut yliannostuksen niistä elokuvista, joissa on onneton loppu ja/tai lesbohahmo kuolee.)

Wild Things oli tehty selkeästi suuremmalla rahalla ja isommilla nimillä kuin Breaking the Girls, mutta en kyllä pitänyt siitä yhtä paljon kuin Breaking the Girlsistä. Leffassa oli useita asioita mitkä häiritsivät. Loppu siinä tosin oli harvinaisen hyvä, olen todella iloinen että olin onnistunut kaikki nämä vuodet välttämään spoilaantumista elokuvasta. Ainoa tieto mikä minulle oli jäänyt päähän, oli että Neve Campbell ja Denise Richards suutelevat elokuvassa.

Se suutelukohtaus Villit kuviot-elokuvassa

Se suutelukohtaus Villit kuviot-elokuvassa

Tämä suutelukohtaus saikin meidät keskustelemaan, että milloin olemme ensimmäisen kerran nähneet naisten suutelevan keskenään elokuvassa. Vaimolle ensimmäinen elokuva oli juuri Wild Things, eikä hän osannut ollenkaan odottaa sitä kun meni kavereidensa kanssa leffaan katsomaan kyseistä elokuvaa. Tämä yllätys on jäänyt vaimolle elävästi mieleen, sillä hän ei siihen aikaan ollut edes itse vielä tajunnut pitävänsä naisista.

Itselleni ei ole jäänyt mieleen mitään tarkkaa mielikuvaa siitä ”ekasta kerrasta”. Muistan, että yksi ensimmäisistä lesboelokuvista jonka näin, oli Paistetut vihreät tomaatit, vaikka kyseisessä leffassa ei kyllä suudella ollenkaan, jotta homofobinen yleisö voisi kuvitella että päähenkilönaiset ovat vain ”hyviä ystäviä” keskenään. Kirjassa sentään käy kyllä selväksi, että kyseessä oli rakkaussuhde. Toinen minuun suuresti vaikuttanut elokuva oli Fucking Åmål, jossa kyllä suudeltiin, mutta enemmän minuun teki vaikutuksen elokuvan koko sisältö. Se on edelleen yksi parhaista elokuvista mitä olen nähnyt, harvinaisen aito kuvaus nuoruudesta 90-luvulla.

Idgie ja Ruth Fried Green Tomatoes-elokuvassa

Idgie ja Ruth Fried Green Tomatoes-elokuvassa

Olen sillä tavalla outo, että tykkään pitää kirjaa asioista, joten minulla on excel-taulukko kaikista elokuvista mitä olen elokuvateattereissa nähnyt. Kun muisti on hatara, taulukko pelastaa. Paljastui, että ensimäinen näkemäni leffa, jossa naiset suutelevat keskenään, on Bound. Olin silloin 16-vuotias ja Gina Gershon oli mielestäni erittäin seksikäs. 🙂

Jennifer Tilly & Gina Gershon Bound-elokuvassa

Jennifer Tilly & Gina Gershon Bound-elokuvassa

Jäin miettimään, että onko muille ollut tärkeää nähdä kuvauksia naisten välisestä rakkaudesta valkokankaalla ja/tai televisiossa? Onko se jäänyt mieleen, kun ensimmäisen kerran näki kahden naisen suutelevan? Vai onko nykyään tämä näky jo niin yleinen, että on mahdotonta muistaa milloin on siihen ekan kerran törmännyt? Silläkin on varmaan merkitystä, kuinka nuori on ollut kun tämä on tapahtunut. Itse olen jo yläasteella aktiivisesti etsinyt kuvauksia homoseksuaalisuudesta, kun taas vaimo ei silloin vielä ollut tajunnut olevansa kiinnostunut sellaisesta. Minä en ikinä yllättynyt näkemästäni, sillä etsin tarkoituksella käsiini itseäni kiinnostavia elokuvia, kun taas vaimo ehti aidosti yllättyä kun näki Villit kuviot elokuvateatterissa.

Fucking Åmål-elokuvalippu

Fucking Åmål-elokuvalippu

Mainokset

Vinokino tulee taas

Kohta on edessä vuoden synkin aika, mutta on siinä hyviäkin puolia: Vinokino, Suomen ainoa vain sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin keskittyvä elokuvafestivaali, on taas täällä.

Ohjelmistossa on tänä vuonna paljon naisista kertovia elokuvia, mikä on aivan mahtavaa, sillä aiempina vuosina minua on joskus harmittanut, että noin 80% leffoista on keskittynyt miehiin. Tämä varmaan johtuu elokuvateollisuuden sukupuolivinoumasta, joka vaivaa kaikkia elokuvia, mutta olen hieman ihmetellyt, miksi leffafestareille ei ole onnistuttu valitsemaan elokuvia tasapuolisemmin. (Katson kyllä mielelläni miespuolisista homoista kertovia elokuvia, mutta fakta on, että toivon aina löytäväni uusia hyviä lesboelokuvia.) Tänä vuonna tilanne on kuitenkin loistava, ja mielenkiintoisia leffoja onkin niin paljon, etten pysty niitä kaikkia katsomaan.

Listaan alle muutamat elokuvatärpit, jotka kiinnostavat itseäni eniten. Myös Helsingin queer-feministinen elokuvablogi listasi tärppejä, suosittelen seuraamaan kyseistä blogia jos leffat kiinnostavat. 🙂

Sateenkaariperhenäkökulmasta festivaalin ykköselokuva on:

Gayby Baby

”Samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeus on tällä hetkellä kuuma peruna Australiassa ja ohjaaja Maya Newell, itsekin sateenkaariperheen lapsi, halusi nostaa esiin poliittisesta keskustelusta usein unohdetun lasten näkökulman. Gayby Babyn tähdet – Gus, Ebony, Matt ja Graham – elävät normaalia esiteini-ikäisten elämää samaa sukupuolta olevien vanhempiensa kanssa.”

 


Ruotsista on tullut aivan ihania elokuvia, kuten Fucking Åmål ja Kyss mig, joten täytyyhän Hallongrottan-kirjakaupan entisen omistajan ohjaama musikaalikomedia käydä tsekkaamassa:

Dyke Hard

”Vuoteen 1986 sijoittuva elokuva kertoo yritteliäästä lesborockbändistä, jonka on tarkoitus osallistua bändikilpailuun suuressa kaupungissa. Mutta se ei olekaan maailman helpoin tehtävä, sillä bändillä on tiellään kyborgeja, haamuja, thai-nyrkkeilijä, roller derby -tyttöjä, ninjoja, moottoripyöräjengiläisiä ja mysteerinen miljonääri, jotka kaikki yrittävät estää bändiä pääsemästä perille asti.

Arvaamattomat juonenkäänteet ja tekijöiden selvä rakkaus b-elokuviin tekevät kokonaisuudesta erittäin nautittavan. Bitte Anderssonin kreisi musikaalikomedia on vuoden piristävin elokuvatapaus!”

 


Ruotsista tulee myös toinen elokuva, nuoresta rakkaudesta kertova

Nånting måste gå sönder

”Nånting måste gå sönder on kahden nuoren rakkaustarina, androgyynisen Sebastianin ja itsensä heteroseksuaaliksi kokevan Andreaksen. Yhdessä he pakenevat siistiä, ruotsalaista Ikea-yhteiskuntaa intohimoiseen rakkauteen, ainakin hetkeksi. Sebastianin sisällä elää kuitenkin supernainen-Ellie, joka tuntuu koko ajan todenmukaisemmalta identiteetiltä kuin Sebastian.

Eli Levénsin kirjaan perustuva Nånting måste gå sönder on hyvin todentuntuinen ja intiimi elokuva. Sen ehdoton tähti on Sebastianin/Ellien roolia näyttelevä Saga Becker. Becker loistaa roolissaan, josta hänet palkittiin Ruotsissa Guldbaggen-naispääosapalkinnolla 2015, ensimmäisenä transsukupuolisena näyttelijänä.”

 


Brooklyn ❤

Appropriate Behavior

”Appropriate Behavior on raikas ja ennen kaikkea hauska elokuva Brooklynissa asuvan nuoren naisen urbaanista elämästä ja vastoinkäymisistä. Ohjaaja, käsikirjoittaja Desiree Akhavan näyttelee itse pääosaa Shiriniä, jonka osa täydellisen persialaisen perheen tyttärenä ei ole helppo. Shirin ajautuu työpaikasta toiseen ja valehtelee konservatiivisille vanhemmilleen vaikeuksistaan. Samalla hän tasapainoilee erilaisten vaatimusten edessä; perhe ei tiedä hänen biseksuaalisuudestaan, ja hänen ex-tyttöystävänsä ei voi ymmärtää, miksi Shirin ei kerro asiasta.

Elokuvan parhaita puolia on ehdottomasti Akhavanin musta huumori, joka kukkii päähenkilön vaikeuksista huolimatta–tai niiden takia. Shirin on marginaalissa sekä seksuaalisuutensa että etnisen taustansa takia, ja on siitä varsin tietoinen. ”Et voi aina pelata persialaiskorttia” sanoo ex-tyttöystävä Maxine, ja osuu aika lähelle totuutta. Desiree Akhavan todistaa kykynsä niin kirjoittajana kuin ohjaajanakin.”

 


Tämä kanadalainen leffa parin vuoden takaa löytyy myös Netflixin jenkkipuolelta, joten sitä en aio katsoa festivaaleilla.

Tru Love

”37-vuotias Tru hyppii kukasta kukkaan, niin ihmissuhteiden kuin työnkin saralla. Tru, jolla on rikkinäinen menneisyys ja levoton luonne, saa paljon anteeksi ulkonäöllä ja charmilla, jotka nekin alkavat jo hiipua. Asiat muuttuvat, kun Trun ystävän Suzannen äiti, 60-vuotias kaunis leski Alice, tulee kylään.

Rakkauden huumassa ikäero on yhdentekevää, mutta suhde tulee ikävänä yllätyksenä Alicen tyttärelle. Suzanne kokee menettävänsä sekä äitinsä että ystävänsä, ja yrittääkin siksi mustasukkaisuuden korventamana rikkoa rakastavaisten välit.

Tru Love on kaunis ja vaikuttava rakkaustarina, jossa kolmen naisen elämät kietoutuvat toisiinsa. Useita palkintoja festivaaleilla kahminut Tru Love onkin harvinainen helmi, jonka loistavat näyttelijät luovat hahmoistaan moniulotteisia ja uskottavia.”

 


Vinokinossa on muitakin dokumentteja kuin Gayby Baby, ja tämä Holen rumpalista kertova elokuva kiinnostaa kovasti:

Hit So Hard

”Hole-bändin lesborumpali Patty Schemelistä kertova dokumentti jyrää valkokankaat. Vai miltä kuulostaa mieletön henkilökuva, vaihtoehtorockin historiakatsaus ja mitä vielä, Kurtin ja Courtneyn kotivideot siihen päälle?

Schemelin hurjaan elämään on mahtunut niin alkoholismia, sillan alla asumista, kuin myös tähtituottajan yritys savustaa nainen ulos Holen kaupallisemman menestyksen tieltä. Kaikesta huolimatta, lahjakkaana rumpalina tunnettu Schemel on monen alansa konkarin idoli.

Jo vuonna 2011 julkaistu dokumentti on jostakin kumman syystä välttänyt kaikki Suomen lukuisat festarit, eikä mikään TV-kanavakaan ole ottanut sitä ohjelmistoonsa. Tämän hetkisten tietojen valossa tämä on ainoa mahdollisuus nähdä tämä ainutkertainen, musiikillinen helmi.”

 


Tämä dokumentti on varmasti rankka, mutta aihe on tärkeä

Out in the Night

”Out in the Night käsittelee vuoden 2006 ns. New Jersey 4 -tapausta, jossa neljän nuoren lesbonaisen elämät muuttuvat radikaalisti. Kaikki alkaa New Yorkin homoystävällisessä kaupunginosassa, jossa naiset viettävät iltaa. Aggressiivinen ja uhkaava mies aloittaa ahdistelun, ja saatuaan tietää heidän olevan lesboja, uhkaa ”naida heistä heteroja”. Tapahtumat johtavat joukkotappeluun ja puukotukseen, jonka seurauksena naiset vangitaan. Syytettynä mm. pahoinpitelystä ja murhayrityksestä, naisia kohdellaan jenginä, vaikka heillä ei ole rikollista taustaa. Valtamedia ja oikeuslaitos kriminalisoivat naiset ja lopulta ”tappajalesbojengi” päätyy vankilaan.

Dokumentti on kuvaus maailmasta, jossa rotu, luokka, sukupuoli ja seksuaalisuus määrittävät ihmisen yhteiskunnallisen aseman, ja jossa oikeus ei ole sokea, vaan ennakkoluuloinen. Onneksi ihmisoikeusaktivistien avulla tarina saa toisenlaisen lopun.”

 


Ja viimeisimpänä ihana rodeokulttuurista kertova elokuva:

Queens & Cowboys: A Straight Year on the Gay Rodeo

”Rodeo on monen mielessä yhtä kuin miehisten miesten, heterojen totta kai, temmellyskenttä. USAssa toimii kuitenkin kansainvälinen homorodeon yhdistys IGRA, jonka tapahtumissa nähdään hieman erilaisia osallistujia. Vaikka osa valtavirran ulkopuolisista kilpailijoista onkin tyypillistä cowboy-tyyliä räväkämpiä ja värikkäämpiä, niin monille rodeo on aivan yhtä vakava ja pyhä asia kuin perinteisemmille harrastajillekin.

Dokumentin teko osoitti ohjaaja Matt Livadarylle, miten erilaista asennoituminen homoseksuaalisuuteen on isojen kaupunkien ulkopuolella, ja miten vaikeaa on olla homo maaseudulla. Tämä kahden todellisuuden käsite on varmasti tuttu suomalaisillekin HLBTI-ihmisille, ainakin niille, jotka ovat itse kokeneet eron pääkaupunkiseudun ja pikkukaupunkien välillä.

Dokumentissa seurataan viiden IGRA:n jäsenen kilpailukautta. Pääosissa ovat legendaarisen sheriffin Wyatt Earpin jälkeläinen Wade Earp ja naispuolinen härkäratsastaja Char Duran, joka on valmis riskeeraamaan kaiken voittaakseen mestaruuden.”

 


Siinä siis listattuna leffat, jotka haluaisin nähdä tänä vuonna. 🙂 Muutos on hurja aiempiin vuosiin, jolloin listani oli noin kahden elokuvan pituinen… Saa nähdä montako tulee oikeasti katsottua, en ole ikinä oikein tykännyt katsoa monta elokuvaa putkeen. Mutta tämä on positiivinen ongelma. 🙂