Hedelmöityshoitolaki, vanhentunut jo syntyessään

Tänään on iloittu uutisesta, että hallitus on nyt antanut eduskunnalle esityksen tasa-arvoisen avioliittolain vaatimista lakimuutoksista. Kun luin uutisen, en kuitenkaan ilahtunut, vaan kauhistuin ja ahdistuin. Oikeusministeriön tiedotteessa mainitaan nimittäin hedelmöityshoitolain kohdalla näin:

Hedelmöityshoitolakiin ei muutoksia

Hedelmöityshoitolaissa parilla tarkoitetaan naista ja miestä, jotka elävät keskenään avioliitossa tai avioliitonomaisissa suhteissa. Lisäksi laissa määritellään hoitoa saavaksi pari tai nainen, joka ei elä avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa. Esityksessä ei ehdoteta lain soveltamisalan laajentamista.

Toisin sanoen, lainsäädäntöömme jää laki, jossa todetaan mm. näin:

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) parilla naista ja miestä, jotka elävät keskenään avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa;
2) hoitoa saavalla paria tai naista, joka ei elä avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa;

Tuossa siis rajataan, että ainostaan avioliitossa olevaa miestä ja naista hoidetaan parina, ja avioliitossa oleva naispari jää kokonaan määrittelyiden ulkopuolelle. Olettavasti tämä siis tarkoittaa sitä, että avioliitossa olevaa naisparia ei jatkossakaan hoideta yhdessä pariskuntana, vaan hoidettava osapuoli on hoidoissa ikään kuin ”yksin”. Tämä kyseinen lainkohta on yksi niistä, jotka nykyisessä lainsäädännössämme korpeavat minua henkilökohtaisella tasolla kaikkein eniten. Olin niin toivonut, että kun tasa-arvoinen avioliittolaki tulee, niin kaikki avioliittoon viittaavat lainkohdat koskisivat kaikkia avioliittoja, eikä niin, että joissain laeissa sanotaan, että ”tässä kohtaa tarkoitamme avioliitolla miehen ja naisen välillä solmittua avioliittoa”!

Lisäys: Löysin tarkan esityksen uudeksi hedelmöityshoitolaiksi. Siihen todellakin tulee lisäys, jossa erotellaan kahden naisen välillä solmitut avioliitot naisen ja miehen välillä solmituista avioliitoista:

2) hoitoa saavalla paria tai naista, joka ei elä avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa miehen kanssa;

Minä todellakin toivon, että tähän tulisi vielä muutos! Hallituksen esityksessä sanotaan näin:

Sateenkaariperheet ry ja SETA ry ehdottivat lakia muutettavaksi niin, että samaa sukupuolta olevat parit voisivat saada hedelmöityshoitoja yhdessä. Palautteen jälkeen esitystä on täydennetty lisäämällä siihen hedelmöityshoidoista annetun lain muuttamista koskeva ehdotus, jolla varmistetaan se, että lain soveltamisala ei kaventuisi nykyisestä. Lain soveltamisalaa ei ehdoteta laajennettavaksi.

Eli Oikeusministeriössä ei haluttu kuunnella meitä, vaan jyrättiin vanhalla kaavalla, että naisparia ei edelleenkään pidetä parina. En tiedä voiko tähän enää saada muutosta aikaan, mutta jos se on mahdollista, niin asiasta pitäisi pitää ääntä!

Hedelmöityshoitolain kohdalla sillä on ehkä enemmän symbolinen kuin konkreettinen merkitys, että naisparia ei hoideta yhdessä pariskuntana. Muistaakseni me ainakin saimme molemmat allekirjoittaa hoitosuostumuslomakkeen. Silti se tuntui pahalta, koska oli koko ajan tiedossa, että ainoastaan toisella allekirjoituksella on yhtään mitään merkitystä. Kun käy hedelmöityshoidoissa, voi olla vaikea tuntea olevansa osallisena prosessissa mitenkään, jos oma läsnäolo on periaatteessa yhdentekevää ja ainoastaan toisen osapuolen allekirjoitus tarvitaan. Vaikka meidän klinikka on kyllä merkinnyt meidät molemmat hoitosuunnitelmaan, on aina välillä tullut vastaan tilanteita, joissa väkisinkin huomaa, että toinen meistä on lähinnä statistin roolissa. Kun hoidot pitkittyvät, olisi entistä tärkeämpää, että parisuhteen molemmat osapuolet kokisivat olevansa mukana prosessissa yhdenvertaisina, vaikka vain toinen on hoidettavana, eikä niin, että hoidettava osapuoli on virallisesti yksin prosessissa.

En jaksaisi odottaa, että loputkin lainkohdat, jotka tekevät eron samaa sukupuolta ja eri sukupuolta olevien parien välillä, poistuvat. Ihmisillä on edelleen ennakkoluuloja sateenkaariperheitä kohtaan, eikä sitä ainakaan auta, että myös lainsäädäntö erottelee. Vaikka eivätpä ennakkoluuloiset useinkaan ole myöskään ajantasalla nykytilanteesta.

Ennen kaikkea minua masentaa, että lainsäädännön / yhteiskunnan tasolla sillä on merkitystä, olenko saamassa lasta miehen vai naisen kanssa.

Perheen sisäinen adoptio

Elokuussa 2009 astui voimaan lakimuutos joka mahdollistaa perheen sisäisen adoption. Samaa sukupuolta oleville pareille tämä on ainoa tapa, miten pariskunnan molemmat osapuolet voivat tulla lastensa vanhemmiksi myös juridisesti. Tämä on todella tärkeä parannus niille sateenkaariperheille, joissa on kaksi vanhempaa. Kolmi- tai neliapilaperheissä kaikki vanhemmat eivät vieläkään voi olla vanhempia myös juridisesti, ainoastaan huoltajuus on mahdollista useammalle kuin kahdelle. Huoltajuus on toki tärkeä arjessa, mutta se ei anna tapaamisoikeutta tai elatusvelvollisuutta eron sattuessa, eikä lapsi myöskään peri huoltajaansa. Jos huoltaja kuitenkin testamenttaa omaisuutta lapselleen, lasta verotetaan kuin ketä tahansa tuntematonta. Näistä ja muista byrokratian kiemuroista löytyy paljon lisätietoa täältä.

Perheen sisäinen adoptio on siitä omituinen, että sitä joutuu käymään adoptioneuvonnassa, vaikka lapsi olisi alusta asti yhdessä suunniteltu. Pahimmassa tapauksessa adoption käsittely saattaa kestää 6kk – vuoden, joka on mielestäni aivan kohtuuttoman pitkä aika. 1.7.2012 tuli sentään muutos, joka poisti kahden kuukauden synnytyksen jälkeisen harkinta-ajan, joka piti odottaa ennen kuin adoptioprosessia sai edes käynnistää. Tosin odottamaan joutuu edelleen, elleivät vanhemmat ole tajunneet rekisteröidä parisuhdettaan jo ennen kuin lapsi on pistetty alulle klinikalla (mitenköhän tuokin tarkistetaan…), tai jos on käytetty koti-inseminaatiota. Tässä harkinta-ajan kuvaus Adoptiolaista:

Vanhemman suostumusta adoptioon ei saa ottaa vastaan ennen kuin vanhemmalla on ollut mahdollisuus perusteellisesti harkita asiaa eikä aikaisemmin kuin kahdeksan viikon kuluttua lapsen syntymästä.
 
Äidin suostumuksen saa kuitenkin ottaa vastaan aikaisemmin kuin kahdeksan viikon kuluttua lapsen syntymästä, jos adoptionhakija elää äidin kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa ja adoptoitava lapsi on syntynyt rekisteröidyn parisuhteen aikana annetun, hedelmöityshoidoista annetussa laissa tarkoitetun hedelmöityshoidon tuloksena.

Tässä tilanteessa rekisteröidyt parit asetetaan todellakin eri asemaan avioparejen kanssa: eri sukupuolta olevat parit hoidetaan yhdessä, ja vaikka hedelmöityshoidoissa käytettäisiin luovutettuja siittiöitä, tulee avio-/avomiehestä silti automaattisesti lapsen isä. Eli lapsen isäksi vahvistetaan ”mies, joka yhteisymmärryksessä lapsen äidin kanssa antoi suostumuksensa hoitoon”, oli hän sitten virallistanut suhteensa lapsen äitiin tai ei. Sen sijaan naispareja ei virallisesti hoideta yhdessä, jolloin ei-synnyttänyt äiti joutuu adoptoimaan oman lapsensa. Tämä on selvää syrjintää sukupuolen ja/tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella, koska mies, jolla ei ole mitään geneettistä suhdetta syntyvään lapseen, tulee isäksi pistämällä nimensä paperiin, kun taas vastaavassa tilanteessa oleva nainen joutuu käymään läpi adoptioprosessin.

Perheen sisäinen adoptio pakottaa myös parit rekisteröimään suhteensa. Kun heteromiehet voivat joko tunnustaa isyyden tai antaa suostumuksensa hedelmöityshoidoille, joutuvat homot virallistamaan suhteensa, ennen kuin yhteistä juridista vanhemmuutta heruu. Tilanne on vähän sama kuin ennen isyyslain uudistusta vuonna 1975, jolloin kehitettiin isyydentunnustamisen mekanismi avioliiton ulkopuolella syntyneille lapsille. Tämä mahdollisti sen, että myös avoparit saattoivat hankkia lapsia ilman että heitä pakotettiin naimisiin vain jotta lapselle saataisiin virallisesti isä. Samaa sukupuolta olevat avoparit ovat edelleen ilman mahdollisuutta virallistaa toisen vanhemman suhdetta lapseen, ja näin kaikki perheen sisäistä adoptiota haluavat pakotetaan rekisteröityyn parisuhteeseen.

Olen kyllä todella tyytyväinen perheen sisäisen adoption olemassaoloon, mutta haaveilen tulevaisuudesta, jossa lapsen vanhempien tiedot voisi ilmoittaa lomakkeella, vaikka jo ennen lapsen syntymää, niin että kaikki olisi jo valmiina kun lapsen tiedot syntymän jälkeen kirjataan väestörekisteriin. Jos avioliittolaissa haluataan pitää joku ”isyysolettama”, tämä voitaisiin tasa-arvoisen avioliittolain myötä muuttaa vanhemmuusolettamaksi, mikä poistaisi lomakkeentäyttövaiheen. Toki lomakkeella voisi sitten ilmoittaa, jos lapsella on muitakin vanhempia kuin synnyttänyt äiti ja hänen puolisonsa. 🙂

—————-
Tässä erittäin informatiivinen kuvaus perheen sisäisen adoption kulusta Hämeenlinnassa:
Minustako äiti? (adoptioprosessi kesti lähes 9 kuukautta, ja käräjäoikeuden päätöksestä sai maksaa 80 euroa)