Äitiysvapaalla, rv 37+2

Nyt on kaksi ensimmäistä äitysvapaaviikkoa takana, ja kiirettä on pitänyt. 🙂 Olen ollut todella tyytyväinen, että vauva ei ole päättänyt syntyä ihan vielä, ja että minulla on ollut energiaa opiskella ja säätää kaikkea säädettävää. Erityisesti viime viikon Helatorstai tuli tarpeeseen, sillä saimme vaimon kanssa neljän päivän viikonlopun kun hän piti perjantaina ylityövapaita. Kävimme silloin Ikeassa ostamassa Stuva-hoitopöydän ja siivosimme ahkerasti lastenhuonetta, jotta saimme pöydän mahtumaan sinne. Käyttämättä ollut huone on ei niin yllättäen täyttynyt kaikella epämääräisellä sälällä (josta aika suuri osa on minun lapsuudenaikaisia tavaroitani, joita vanhempani ovat säästäneet, joten ei mitään kaikista helpointa raivattavaa). Paljon on vielä työsarkaa jäljellä, että siitä saisi oikeasti lastenhuoneen. Onneksi vauva ei heti omaa huonetta tarvitse, niin ehdimme tyhjentää huonetta hieman rauhallisempaan tahtiin.

Stuva-hoitopöytä

Tuntuu siltä, että omalla kohdalla äitiysvapaa alkoi kyllä kreivin aikaan. Vaikka olo on päiväsaikaan edelleen ihan hyvä, niin nukkuminen on kyllä muuttunut koko ajan hankalammaksi. Suurin vaiva on tähän mennessä ollut nukkuessa ilmenevä SI-nivelen kipu, joka tulee jos nukun liian pitkään vaihtamatta kylkeä. Pystyin nukkumaan selälläni noin viikolle 30 asti, jonka jälkeen selällään olo on alkanut tuntua ahdistavalta, aluksi vain hieman ja nyt jo todella rankasti. SI-nivelen kipu ilmaantui siis kuvioihin siinä vaiheessa, kun en enää pystynyt nukkumaan osaa yöstä selälläni, vaan koko yö pitää olla kyljellään. Kipuun onneksi auttaa se, että nousee ylös ja kävelee vessaan, jonka jälkeen voikin mennä toiselle kyljelle nukkumaan. Kerran kipu yltyi sen verran pahaksi, että se vaivasi vielä herättyäni, eikä näyttänyt mitään merkkejä hellittämisestä. Kun olin päässyt töihin ja kipu vaan jatkui, varasin ajan fysioterapeutille parin tunnin päähän. Se oli hyvä valinta, sillä kipu jäi vastaanotolle, ja vaikka se edelleen vaivaa öisin, ei se ole enää kertaakaan vaivannut sängystä noustuani.

Päivisin olo on huomattavasti parempi kuin öisin, ja olen onneksi jaksanut touhuta. Juuri nyt pesukoneessa pyörii viimeinen koneellinen vauvanvaatteita. Niitä on varmasti tullut hankittua ihan liikaa, sillä käyttöönottopesu on ollut ihan kamala härdelli. 😉 Onneksi se on kohta ohi ja kaikki alkaa olla sen verran valmista, että vauvan syntymä ei enää aiheuta suunnatonta paniikkia. Aika on kyllä kulunut kuin siivillä.

Loppuraskauteen on valitettavasti kuulunut myös jonkin verran huolia, mutta ei onneksi mitään ihan hirveää. Nyt olo alkaa jo olla taas levollinen, vaikka eihän tässä voi tietää tulevaisuudesta. Ensimmäinen huolenaihe oli perätilassa viihtyvä lapsi, josta kerron lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Viimeinen työpäivä :)

Huomenna alkaa virallisesti äitiysvapaa, joten tänään oli viimeinen työpäivä. Olen iloinen, että raskaus on mennyt niin helposti, että pystyin olemaan töissä loppuun asti, enkä joutunut kertaakaan sairauslomalle. Tähän kyllä vaikuttaa suuresti se, että voin tehdä töitä vaikka kotisohvalta läppäri sylissä. En kuitenkaan ole tehnyt etätöitä, sillä töissä on itseasiassa ollut helpompi olla kuin kotona. Johtuu varmasti siitä, että työpaikalla on parempi ergonomia – säädettävä pöytä ja kaksi eri tuolia, joiden välillä olen vaihdellut. Kotona sohvalla istuessa taas tulee helposti hengenahdistusta, tässä vaiheessa raskautta taaksepäin nojaaminen ei enää tunnu kovin hyvältä.

Olo alkaa tosiaan olla jo jonkin verran tukala, ja yöllä tulee heräiltyä keskimäärin 5 kertaa. Onneksi nukahdan kuitenkin useimmiten hyvin nopeasti uudelleen, joten en ole ainakaan vielä kärsinyt kovasta väsymyksestä. Toivon kuitenkin, että vauva viihtyy kohdussa ainakin kuukauden vielä, sillä minulla on kovasti suunnitelmia äitiysvapaalle. Aion opiskella thaita ja jatkaa sukututkimuksen tekoa, molemmat sellaisia harrastuksia joiden epäilen jäävän vähemmälle huomiolle kun vauva on täällä. Toki tässä olisi myös paljon sellaista mitä vielä pitäisi tehdä vauvan tuloon liittyen, mutta en ajatellut ottaa niistä mitään stressiä, kyllä ne ehtii tehdä sitten kun lapsi on syntynyt, ja pakko on hyvä motivaattori. Ajattelin käyttää nyt alkavan loman keskittyen ihan omiin harrastuksiini, koska sitten kun lapsi on täällä, ei voi enää puhua lomasta.

Tässä tekemistä äitiysvapaalle – opettele lukemaan ja kirjoittamaan thaita. 🙂

Tärkeimmät lapsen tuloon liittyvät asiat on kuitenkin hoidettu. Kelalta on haettu äitiyspakkaus, lapsilisä ja äitiyspäiväraha, ja lapselle on otettu vakuutus. Otimme vakuutuksen samasta vakuutusyhtiöstä mistä meidän muutkin vakuutuksemme ovat, enkä suoraan sanottuna katsonut ollenkaan mitä tuli tilattua. Eka vuosi on ilmainen, mutta täytyy varmaan ensi vuoden alussa perehtyä vakuutukseen ja katsoa paljonko se maksaa ja mitä siihen oikein kuuluu.

Lapsella on myös vaatteita (todennäköisesti enemmän kuin on tarvetta) ja pinnasänky on odottanut käyttöä jo monta vuotta. Ostimme kavereiltamme todella hyvät yhdistelmävaunut, ja tänään saimme myös tilaamamme matkarattaat ja auton turvakaukalon. Ostimme ne Lastenturvasta, jossa saimme todella hyvää palvelua, mutta vaunut olivat tilaustuote, joten emme saaneet niitä siis heti mukaan. 🙂 Päädyimme valitsemaan matkarattaiksi Stokken Scootit, sillä ne olivat niin älyttömän kauniit, ja niissä on samantuntuinen hyvä työntötuntuma kuin meidän Teutonia Prestige -yhdistelmävaunuissamme. Turvakaukaloksi valikoitui sitten vaunujen perusteella Stokken/BeSafen iZi Go Modular -turvakaukalo, joka sopii kaikkiin Stokken vaunuihin ilman adapteria. Onneksi kyseinen turvakaukalo sai hyvät pisteet myös Autoliiton turvaistuintestissä. Ostimme turvakaukalon kaveriksi myös telakan, joka kiinnitetään autoon isofix-kiinnityksellä. Turvakaukalo napsahtaa kiinni telakkaan älyttömän helposti, ja telakasta näkee onko istuin kiinnitetty oikein ”merkkivalojen” avulla. Turvakaukalon saa kiinni myös auton kolmipisteturvavyöllä, mutta telakkakiinnitys on helpompi ja nopeampi, niin kauan kuin itse telakkaa ei tarvitse irrotella kovin usein.

Vähän väriä elämään violetin turvakaukalon avulla.

Jään äitiysvapaalle hieman haikein mielin, mutta toisaalta on mahtavaa, että nyt minulla on hetki aikaa keskittyä omiin projekteihini. Työprojekti ei ehtinyt valmistua, mutta se oli mukavaa, että työlle löytyi jatkaja, ja ehdimme tehdä töitä yhdessä 2 viikkoa ennen äitiysvapaani alkamista. Alkavan äitiysvapaani johdosta töissä tarjottiin myös iltapäiväkahvien yhteydessä monen sorttisia herkkuja, ja sain lahjaksi aivan ihanan pehmeän Bukowski-merkkisen pupun. Sain myös yhdeltä työkaverilta lahjaksi Unihiekkaa etsimässä -kirjan, ja toiselta työkaverilta sain taas lainaan kantoliinan ja kantorepun, sekä opastusta niiden käyttöön. Kyllä näillä pärjää. 🙂

Työpaikalta lahjaksi saatu pehmeä pupu. ❤