9 kuukautta

Aika rientää, ja pieni vauvamme on jo iso ja täyttää tällä viikolla 9 kuukautta. 8kk neuvolassa pituutta oli 74 cm ja painoa 9,6 kg. On ollut ihanaa, että alun vaikeuksien jälkeen lapsi on kasvanut tasaisesti käyrällä ja huolet ravitsemuksesta ovat aika lailla takanapäin. Alun perin minun oli tarkoitus palata töihin nyt keväällä, eli jos olisin mennyt suunnitelmieni mukaan, olisin jo töissä ja vaimo kotona. Nyt kävi kuitenkin niin, että olen viihtynyt niin loistavasti kotona, ja vaimo taas vaihtoi työpaikkaa vuodenvaihteessa, että tuntui helpotukselta, kun päätettiin että palaan töihin vasta kesälomien jälkeen. Nyt tosin tuntuu siltä, että aika hupenee kovaa vauhtia, ja töihin paluu tulee aivan liian pian kuitenkin. 🙂 Totuus on kuitenkin, että emme halua kitkutella yhdellä palkalla ja kotihoidontuella vuosikausia, ja haluan ehdottomasti että vaimokin saa nauttia kotonaolosta lapsen kanssa. Tämän hetkisen suunnitelman mukaan olemme laittamassa lapsen hoitoon 1,5 vuotiaana, eli tammikuussa 2019.

Meillä luetaan Tulvaa

Viimeisen viikon sisällä on tapahtunut huimaa edistystä liikkumisessa, lapsi on oppinut ryömimään hiljattain ja nyt haetaan konttausasentoa ja noustaan jo polville tukea vasten. Kohta se rupeaa jo seisomaan. Meillä on kotona edelleen vaaran paikkoja, enkä tiedä miten voisin poistaa ne kaikki, joten jatkossa pitää olla tarkkana. Eilen vauva yritti tulla sohvan käsinojan yli lattialle pää edelle. Onneksi olin koko ajan vieressä ja sain kiinni hyvissä ajoin. Liikkumaanlähtö näkyy nukkuessa, ja potkiminen ja ääntely on lisääntynyt kovasti. Olen tähän mennessä nukkunut todella hyvin perhepedissä, mutta nyt minunkin unet ovat vähän häiriintyneet kaikesta potkiskelusta. Saa nähdä minkälaisiin ratkaisuihin päädymme, joudutaanko siirtämään vauva omaan sänkyyn vai voidaanko nukkua pidempäänkin perhepedissä. Vaimon väsymystä saattaisi kyllä helpottaa, jos vauva siirtyisi omaan sänkyynsä, mutta kumpikin meistä on toisaalta tykännyt perhepedistä.

Olen kovasti tykännyt perhepedistä, kun imetys on siinä niin helppoa. Viime yönä nukahdin vauva tissillä, ja heräsin 2,5 tuntia myöhemmin siihen, että vauva oli päättänyt ottaa uudet hörpyt. Minua huolestuttaa, että jos vauva siirretään omaan sänkyyn, niin muuttuvatko omat yöni huonommiksi, kun joudun heräämään enemmän, että pystyn imettämään. Yöimetyksiä taas en halua lopettaa juuri nyt, sillä olemme vähentämässä lisämaitoja. Pääsimme jo siihen, että annoimme desin korviketta ennen nukkumaanmenoa, muuten mentiin pelkällä tissillä + kiinteillä ruuilla. Vauvalla oli kuitenkin viikko-pari sitten pieni flunssa (onneksi vain nuhaa, ei ollut kuumetta missään vaiheessa), eikä sairaana kiinteät maistuneet niin hyvin, joten lisäsimme korviketta. Nyt kun vauva on taas terve, ajattelin taas hiljalleen vähentää korviketta. Olisi mahtavaa päästä siitä kokonaan eroon, kun jokin vauvan ruokavaliossa ei oikein sovi ja haluaisin kokeilla maidontonta dieettiä. Toisaalta, kun pääsemme takaisin pelkkään iltamaitoon, niin sen voisi korvata allergiakorvikkeella ja katsoa sopiiko se.

Vauva siirtyi noin 5 kuukauden iässä nukkumaan päiväunet parvekkeelle, sitä ennen hän nukkui sylissäni. Siirto onnistui yllättävän kivuttomasti, tosin jossain vaiheessa nukuttaminen parvekkeelle muuttui haastavaksi ja aikaa vieväksi. Nyt nukutan vauvan sisällä villahaalari päällä tissille, ja siirrän nukkuvana lasitetulle parvekkeelle vaunuihin vaunupussiin (pienempänä makuupussiin vaunukoppaan). Nukuttaminen on siis nykyään taas helppoa, mutta jännä nähdä miten sitten syksyllä vaimo hoitaa homman. Iltapäiväpäikkärit nukutaan monesti parisängyssä, jolloin minä joudun jäämään sänkyyn makaamaan, koska muuten vauva herää. Siinä voi kuitenkin lukea kirjaa, ja olenkin saanut nyt enemmän kirjoja luettua kuin ikinä aikuisiällä. 🙂 Suurin syy muutokselle on kuitenkin se, että poistin facebook-sovelluksen puhelimesta, joten ei tule luettua sitä, ja aloitin äänikirjojen kuuntelun sen sijaan. Äänikirjat ovat ihan parhaita, varsinkin kun on langattomat korvanapit, kun kännykän voi laittaa piiloon eikä vauva hämäänny siitä. Niskakaan ei tule kipeäksi, kun voi ottaa parhaan mahdollisen asennon eikä tarvitse pitää puhelinta tai lukulaitetta tai fyysistä kirjaa kädessä. Perinteisten kirjojen lukeminen on itseasiassa ollut aika mahdotonta, koska vauva on niistä todella kiinnostunut, ja erityisesti sivujen repiminen kiinnostaa. Heti jos otan kirjan käteen kun vauva on hereillä, niin sitä tullaan repimään. Myös tietokone aiheuttaa vastaavia reaktioita, ja vauva haluaa tulla hakkaamaan näppäimistöä.

Blogin päivittäminen on jäänyt todella vähälle, koska nyt kun vauva nukkuu ulkona, olen taas harrastanut sukututkimusta. Innostuin asiasta viime keväänä, kun aloimme isäni kanssa tutkia hänen juuriaan (äitini sukua on tutkittu muiden toimesta jo aiemmin) ja nyt olen päässyt hommaan oikein kunnolla sisään ja melkein kaikki vapaa-aika menee sukututkimuksen parissa. Vielä on paljon hommaa kuitenkin jäljellä, ja vaimonkin sukua olen vasta aloittanut tutkimaan, joten tässä pitäisi nyt malttaa vähän tehdä muutakin välillä… Nyt sentään maltoin tulla päivittämään blogia. 🙂

4 kk!

Vauvamme on jo iso! Hän täytti viikko sitten 4 kuukautta ja pituutta on tullut syntymästä jo melkein 13 cm ja painoa reilu 3 kiloa (eli mitat 4kk neuvolassa olivat 65,7 cm ja 7020 g). Hän on myös ruvennut tarkkailemaan ympäristöään ihan eri tavalla kuin alussa ja juttelee paljon. Arki todellakin muuttuu jatkuvasti kun vauva kasvaa ja kehittyy.

Olen viihtynyt todella hyvin kotona, paljon paremmin kuin odotinkaan. Olen viettänyt enemmän aikaa neljän seinän sisällä kuin oletin, mutta se ei ole häirinnyt minua ollenkaan, mikä myös yllätti. Pelkäsin etukäteen että seinät kaatuisivat päälle, mutta mistään sellaisesta ei ole näkynyt merkkejä. Minusta tuntuu hurjalta, että jotkut pystyvät elämään niin aktiivista elämää lapsen kanssa, minä en ainakaan osaa. Tuntuu että päivät sujuvat parhaiten kun voi suorittaa perusrutiineja rauhassa kotona.

Pikkuisemme on siirtynyt pöllöniskavaiheeseen, ja tällä hetkellä ei kannata haaveillakaan katsovansa esim. telkkaria kun imettää, sillä TV kiinnostaa tyttöä enemmän kuin tissi. Harmillisesti myös ulkomaailma kiinnostaa kovasti, ja päiväunet eivät meinaa maittaa muualla kuin kotona, mikä tekee ulkona liikkumisen vaikeammaksi. Kävimme viikko sitten lyhyesti taidenäyttelyssä, mutta en saanut viettää toivomaani paria tuntia rauhassa kaupungilla vaimon ja lapsen kanssa, sillä pikkukaveri rupesi kitisemään väsymystä melkein heti mutta ei suostunut millään nukahtamaan kun ympärillä tapahtui.

Nyt kuitenkin uskallan jo lähteä kaupungille, sillä sekään ei aina ole ollut ihan itsestään selvää. Alussa kun vauvalla oli 3 viikon ja 6 viikon tiheän imun kaudet, ei kyllä huvittanut lähteä minnekään kauas kun vauva halusi olla niin paljon tissillä. Kerran en päässyt edes hakemaan tilaamaani pakettia, kun vauva huusi ruokaa vielä puolen tunnin puiston penkillä imettämisenkin jälkeen, jolloin totesin että parempi palata vaan kotiin. Kolmen kuukauden kohdalla huomasimme myös, että olimme tehneet pienen mokan kun olimme antaneet kaikki lisämaidot aina imetysapulaitteen avulla – kävi ilmi, että aiemmin niin hyvin tuttipullosta juonut pikkuisemme ei suostunut enää juomaan pullosta ollenkaan. Kokeilimme monia eri pulloja, ja lopulta apu löytyi parhaan ystäväni suosikkituttipullosta, sillä se kelpasi myös meidän vauvallemme. Nyt ei siis enää tarvitse pelätä että sammumaton nälkä iskee, sillä voin antaa lisämaitoa myös kun olemme liikenteessä. Ennen kuin sopiva tuttipullo löytyi, imetin mm. kerran imetysapulaitteen avulla Ikean lastenvessassa piilossa katseilta. Kerran vaimokin joutui imetyspuuhiin, kun minulla oli kampaaja, lapsella oli nälkä eikä finger feeding imetysapulaitteella onnistunut. Onneksi vaimonkin tissi kelpasi kun letkusta tuli maitoa. 🙂

Näistä pienistä haasteista huolimatta lapsemme tuntuu kuitenkin aika helpolta tapaukselta. Hän on yleensä iloinen ja hymyilevä eikä itke paljoa, lähinnä vaan jos nälkä tai väsy pääsee liian kovaksi. Yöt nukumme hyvin perhepedissä. Perheen pienin nukahtaa yleensä siinä 9 aikaan ja nukkuu aamulla 7-8 asti. Hän toki heräilee syömään yöllä, mutta eka unipätkä on aika pitkä ja yösyöttöjä tulee yleensä 3-5. Nukumme perhepedissä, sillä totesimme jo heti sairaalassa että kaikki muu menee liian vaikeaksi (oli muuten hieman haastavaa viritellä kaksi sairaalasänkyä vierekkäin). Osaan onneksi nukkua ja imettää kylkimakuulla samaan aikaan ja vauva osaa nukkua ja syödä samaan aikaan. Nykyään annan myös kerran yössä korviketta imetysapulaitteella, silloin imetän istualtani, jolloin toki herään kunnolla, ja vaimo herää kun hän käy lämmittämässä maidon.

Päiväunet sujuvat niin, että vauva nukahtaa tissille, ja sitten joko istun nukkuma-alustana vauva sylissä tai yritän siirtää lapsen meidän sänkyymme. Lapsi herää aina kun hänet laskee sänkyyn, joten menen aina viereen makaamaan ja imetän hänet uudelleen uneen. Saan myös päiväunien kestoa venytettyä kivasti, kun imetän lapsen muutaman kerran uudestaan uneen, kunnes hän on lopulta niin pirteä ettei enää nukahda kunnolla uudestaan. Ilman imettämistä päiväunet jäisivät 30-45 minuutin pituisiksi, mutta nyt ne ovat kestäneet pisimmillään 3,5 h, yleensä kuitenkin pari tuntia.

Omaa aikaa ei liiemmin ole. Menemme yleensä samoihin aikoihin nukkumaan lapsen kanssa, koska muuten oma väsymys kasvaa liian suureksi. Joskus kun olen vauvan nukahdettua noussut ylös sängystä mennäkseni koneelle hetkeksi, olenkin kohta joutunut palaamaan sänkyyn imettämään vauvaa uudestaan uneen, vaikka normaalisti vauva nukkuu 4-5 tuntia putkeen nukahdettuaan yöunille. Tänään pääsin vihdoinkin päivittämään blogia, kun tajusin ottaa koneen mukaan sänkyyn, sen sijaan että yrittäisin jättää vauvaa yksin nukkumaan. Nyt lapsi nukkuu tyytyväisenä kiinni minun jalassani kun itse istun sängyllä. 🙂 Väsymys alkaa kuitenkin painaa minuakin, joten suljen koneen ja siirryn itsekin unten maille.

6 viikkoa! <3

Pienokaisemme täyttää tänään 6 viikkoa! Tyttäremme syntyi juhannusviikolla Kätilöopiston sairaalassa, ja varasti äitiensä sydämet samantien. 🙂 Olemme olleet aivan ihmeissämme, että meille on suotu tällainen pieni ihme, ja hämmästelemme edelleen sitä kuinka onnekkaita olemme.

En ole valitettavasti juurikaan ehtinyt koneelle viimeisen kuuden viikon aikana, mitä nyt kännykällä voi selata nettiä imettäessään, mutta kirjoittamiselle ei ole löytynyt aikaa. Nyt loppuperhe on päiväunilla, joten ryntäsin äkkiä koneelle, vaikka itseänikin houkutti unet. Vauva on kyllä onneksi antanut meidän nukkua yllättävän hyvin öisin, mutta päivisin hän vaatii valtavasti aikaa meiltä molemmilta. En ymmärrä miten tulen pärjäämään kun vaimo palaa töihin, nyt hän on onneksi yhdistänyt isyysvapaan ja kesäloman ja on ollut 7 viikkoa kotona.

Meillä on muuten mennyt hyvin, mutta imetyksen kanssa on haasteita. Olen valtavan pettynyt siitä, sillä olisin kovasti halunnut täysimettää, mutta jotain on mennyt vikaan. Kirjoitan tästä lisää kunhan ehdin, mutta lyhyesti sanottuna olen tehnyt kaiken mahdollisen imetyksen tehostamiseksi (Imetyksen tuki ry:n sivuilla ja Rinnalla-blogissa on paljon hyvää tietoa, suosittelen), ja silti maito ei vaan riitä. Jatkamme silti sinnikkäästi yrittämistä, ja huomenna meille on tulossa imetysasiantuntija (IBCLC-konsultti) kotikäynnille, mutta kun vauva on jo 6 viikkoa, niin saa nähdä pääsemmekö ikinä eroon korvikkeista (ennen kuin sitten kiinteät ruoat korvaavat ne). Osittaisimetys välinehuoltoineen on aika raskasta ja aikaavievää, joten blogin päivitystahti saattaa olla jonkin aikaa valitettavan hidas. 😦

Hyvää kesän jatkoa ja alkavaa syksyä kaikille lukijoille! Yritän päästä taas kirjoittamaan lisää kunhan saan vauvan seuraavan kerran kotona päiväunille muualle kuin minun rinnalleni. 🙂