Positiivisia uutisia

Olemme elelleet tämän viikon epäuskon ja pelon limbossa, mutta pakko kai se on uskoa todeksi: alkio on nyt kiinnittynyt ja jos kaikki menee hyvin, meille syntyy tammikuussa lapsi!

ClearBlue positiivinen testitulos perjantaina 22.5.2015

Tänään lauantaina oli virallinen testipäivä, mutta päädyin tekemään ensimmäisen testin jo viime sunnuntaina. Minulla oli viime viikonloppuna vahva tunne siitä, että nyt on tärpännyt, joten en pystynyt enää odottelemaan. Olin myös lukenut netistä, että joillain ihmisillä oli näkynyt plussa jo DPO 10 (eli 10 päivää ovulaation jälkeen), joten koska viime sunnuntai oli 10 päivää punktiosta / hedelmöittymisestä, ajattelin, että ehkä jotain voisi jo näkyäkin. Ja niinhän siinä näkyikin, mutta viiva oli niin haalea haamu, etten ollut ihan varma, uskoisinko silmiäni. Teinkin sitten seuraavana päivänä uuden testin, jolloin testissä näkyi hyvin hyvin haalea, mutta silti selkeä, viiva.

Ajattelin alun perin, että olisi kiva saada hyvät uutiset nopeasti, mutta todellisuudessa en uskaltanut uskoa, että voisin olla raskaana. Minulla oli hyvin mielessä, että kyseessä voi olla kemiallinen raskaus*, koska luin hiljattain Vähän hymyä-blogista vastaavasta tapauksesta. Päädyimme siis vaimon kanssa roikkumaan usean päivän ajan limbossa, jossa puhuimme asiasta tyyliin ”jos tällä kertaa olisi tärpännyt”, vaikka tein joka päivä positiivisen raskaustestin. Käytin testaamiseen todella halpoja Sofi-merkkisiä liuskaraskaustestejä, ja kun viiva ei lähtenyt vahvistumaan, aloin jo huolestua toden teolla. Meillä oli kotona yksi ClearBluen digitaalinen testi, mutta olin luvannut vaimolle, että se tehdään vasta lauantaina. Keskiviikkona päätin kuitenkin, että nyt on pakko tehdä jotain tälle hermoilulle, ja hain apteekista kaksi kappaletta ClearBluen plussa-testejä. Se oli kyllä yksi elämäni parhaiten sijoitetuista 16 eurosta, sillä kun sitten keskiviikkoiltana tein ClearBluen testin, piirtyi siihen aivan selvä plussa, vaikka samasta pissasta tehty Sofi-liuskatesti oli edelleen todella hailakka.

Viikon lähentyessä loppua, alkoi optimismi ja luottamus kasvaa, ja perjantaina uskalsin jo soittaa klinikalle ja kertoa hyvät uutiset, vaikka alunperin sovittiin, että soittaisin vasta maanantaina. Sovimme myös ajankohdan ensimmäiselle ultralle, joka on kyllä todella aikaisin, eli viikolla 5+5 (eli 5 viikkoa ja 5 päivää edellisistä kuukautisista laskettuna). Syy tälle on se, että lähdemme seuraavana päivänä viikoksi Thaimaahan lomalle, ja kun tulemme takaisin, on meidän lääkärimme lomalla. Halusimme kuitenkin tavata nimenomaan juuri hänet, sillä olemme yrittäneet ja epäonnistuneet yhdessä niin monta kertaa viimeisen puolen vuoden aikana, että nyt olisi kiva nähdä myös iloisissa merkeissä. Aina voimme sitten mennä vielä toiseen ultraan myöhemmin, jos/kun tämä ensimmäinen on liian aikaisin, jotta voisimme kuulla sikiön sydänäänet.

Vaikka nyt olen virallisesti raskaana ja iloiset uutiset on kerrottu kolmelle läheisimmälle ystävällemme, on edelleen vaikea uskoa tätä todeksi, ja ennen kaikkea on vaikeaa olla luottavaisin mielin. Tarvitsisin nyt todella jotain koulutusta, että miten psyykata itsensä positiiviseen ajatteluun… Olen perusluonteeltani sekä optimisti että murehtija, eli uskon periaatteessa, että kaikki menee hyvin, mutta samalla päässä pyörii huolia kaikesta siitä, mikä voi mennä pieleen. On vaikeaa, kun tämä raskauden onnistuminen on asia, johon minulla ei ole minkäänlaista vaikutusvaltaa. Odotan kovasti sitä, että olisin jo niin pitkällä, että pystyisimme kuulemaan sikiön sydänäänet, koska sen jälkeen nähtävästi keskenmenoriski on selkeästi pienempi kuin ennen sitä.

Eilen minulla oli todella positiivinen fiilis, mutta tänään mieli on ollut hieman maassa, koska olen koko päivän kärsinyt ajoittaisista menkkamaisista kivuista. Olen ollut todella huolissani siitä, että mitä tämä nyt tarkoittaa, ja lopulta illalla keksin, mistä kivut voisivat johtua (muusta kuin keskenmenosta, siis). Käytin eilen viimeisen Lugesteron-tabletin, joita olen siis käyttänyt keltarauhashormonin korvikkeena IVF-hoidon takia. Normaalissa kuukautiskierrossahan keltarauhashormonin taso laskee juuri ennen kuukautisia, ja nyt minulla on ollut poikkeuksen korkeat hormonitasot, koska olen saanut hormonia sekä pillereistä että kasvavasta istukasta. Nämä tuntemukset voivat siis hyvin johtua ihan vain siitä, että lopetin Lugesteronin käytön, ja nyt kroppani kärsii vieroitusoireista. 😉 Onneksi olen maanantaina menossa verikokeeseen mittaamaan hCG:n arvon, joten silloin ainakin tulee jotain tietoa siitä, että onko istukkahormonin määrä normaalin rajoissa ja kaikki toivottavasti hyvin.

Tänään on kuulunut hyviä uutisia myös Irlannista – maa hyväksyi tasa-arvoisen avioliitolain kansanäänestyksellä!
YLE: Irlanti hyväksyi tasa-arvoisen avioliittolain

*Kemiallinen raskaus tarkoittaa tilannetta, jossa hedelmöittynyt alkio on yrittänyt kiinnittyä, mutta on epäonnistunut siinä, jonka seurauksena kuukautiset alkavat ajallaan tai hieman myöhässä. Jos tekee raskaustestin kovin aikaisin, se voi näyttää plussaa kiinnittymisyrityksen aikoihin, mutta muuttuu sitten negatiiviseksi. Aikana ennen raskaustestejä naiset eivät tässä tilanteessa useimmiten edes tienneet, että kiinnittymisyritys oli tapahtunut.

Elämäni eka positiivinen ovulaatiotesti

Huomenna on eka inseminaatio! Hurjan jännää!

Kuten aiemmin kirjoitin, minulle määrättiin Letrozoleja (rintasyöpälääke) vahvistamaan follikkelin kasvua. En oikein tiedä, että sainko niistä sivuvaikutuksia vai en. Parin ekana päivänä oli hieman hassu olo, vähän niin kuin olisin tulossa kipeäksi, mutta ei sitten kuitenkaan. Viime torstai oli vika päivä kun söin lääkkeitä. Perjantaina ja lauantaina minulla olikin sitten kamala migreeni, mutta en tiedä johtuiko se lääkkeistä vai siitä, että jännitin niin kamalasti sekä työasioita että tasa-arvoisen avioliittolain kohtaloa.

Maanantaina oli sitten kierron kymmenes päivä kuukautisten ekasta päivästä laskettuna (eli KP10) ja aamulla oli ultra. Siellä näkyikin 22mm kokoinen follikkeli ja kohdun limakalvokin oli 9mm. Lääkäri ehdotti, että voisin ottaa samana päivänä pregnyl-pistoksen ja tulla tiistaina inseminaatioon. Pregnyl oli minulle tuttu siitä, kun kävin luovuttamassa munasoluja, ja ehkä juuri siksi pieni kauhu alkoi hiipiä mieleen. Sovittiin siis niin, että jään odottelemaan luonnollista ovulaatiota, ja jos ei sitä kuulu, viimeistään torstai-iltana pistän pregnyliä, jotta munasolu irtoaisi.

Maanantaina iltapäivällä munasarja alkoi kipeytyä follikkelin puolelta, mutta töistä tullessa testi oli edelleen negatiivinen. Kipu vaan paheni, joten tein vielä yhdeksältä illalla päivän kolmannen testin, edelleen nega. Sama tänään aamulla, vaikka jo heti herätessä munasarjaan sattui. Epäilen vahvasti, että follikkelini eivät normaalitilanteessa (=ilman Letrozoleja) kasva ihan näin isoiksi… Päädyin sitten kivun takia soittamaan klinikalle, ja sovittiin, että varataan aika inseminaatioon huomiselle, ja että pistän pregnyliä, jos ei tänään illalla ovulaatiotesti näytä plussaa. Onneksi töistä kotiin tultuani testi näyttikin sitten plussaa, ja säästyin pelottavalta piikiltä!

Käytin ovulaatiotesteinä Clearbluen digitaalisia testejä, joihin ilmestyy hymynaama kun testi plussaa, muulloin tulee tyhjä ympyrä. (Clearbluella on myös toisenlaisia ovulaatiotestejä, jotka mittaavat kahden hormonin tasoja, mutta näitä en ole nähnyt apteekissa.) Testit ovat kyllä hävyttömän kalliita, mutta eipähän tarvitse itse tulkita viivoja ja miettiä onko testi positiivinen vai ei. Sisältä testit ovat kuitenkin kuten mitkä tahansa muut testit – yksi kontrolliviiva joka näyttää että testi ylipäätänsä toimii, ja toinen viiva, joka on yhtä tumma kuin kontrolliviiva kun testi on positiivinen. Ohjeissa sanottiin, että viivoihin ei saa kiinnittää mitään huomiota, mutta itse ainakin havaitsin, että koko eilisen päivän testissä näkyi hyvin haaleana toinen viiva. Tänään aamulla toinen viiva oli jo selvästi vahvempi, vaikka testi näyttikin negatiivista. Iltapäivällä, kun laitteeseen lopulta ilmestyi hymynaama, toinen viiva oli jo melkein tummempi kuin kontrolliviiva. Jos nämä olisivat olleet tavallisia testejä, olisin saattanut tulkita jo aamuisen viivan positiiviseksi, se oli kuitenkin kohtuullisen vahva. Nyt aamuinen viiva sai minut toiveikkaaksi, että ovulaatio lähestyy, ja näin myös kävi. En tiedä onko muilla samanlaisia kokemuksia Clearbluen testeistä, olen myös lukenut, että toisilla viivojen tummuus vaihtelee randomisti.

Nyt vaan jännittää, että onko inseminaatio ajoissa huomenna. Eihän sitä tiedä, vaikka ovistesti olisi ollut positiivinen jo klo 10 aamulla tänään, kun en kerta siihen aikaan testannut. 🙂 Klo 6 ja klo 16.30 välillä on kuitenkin aika monta tuntia. Ensi kerralla tiedän, että kun toinen viiva on hyvin haalea, en turhaan tuhlaa testejä, mutta kun viiva on selkeästi tummempi, niin rupean testaamaan useammin. Toki ainahan sitä toivoo, että ensi kertaa ei tule. 😉