Äitiysvapaalla, rv 37+2

Nyt on kaksi ensimmäistä äitysvapaaviikkoa takana, ja kiirettä on pitänyt. 🙂 Olen ollut todella tyytyväinen, että vauva ei ole päättänyt syntyä ihan vielä, ja että minulla on ollut energiaa opiskella ja säätää kaikkea säädettävää. Erityisesti viime viikon Helatorstai tuli tarpeeseen, sillä saimme vaimon kanssa neljän päivän viikonlopun kun hän piti perjantaina ylityövapaita. Kävimme silloin Ikeassa ostamassa Stuva-hoitopöydän ja siivosimme ahkerasti lastenhuonetta, jotta saimme pöydän mahtumaan sinne. Käyttämättä ollut huone on ei niin yllättäen täyttynyt kaikella epämääräisellä sälällä (josta aika suuri osa on minun lapsuudenaikaisia tavaroitani, joita vanhempani ovat säästäneet, joten ei mitään kaikista helpointa raivattavaa). Paljon on vielä työsarkaa jäljellä, että siitä saisi oikeasti lastenhuoneen. Onneksi vauva ei heti omaa huonetta tarvitse, niin ehdimme tyhjentää huonetta hieman rauhallisempaan tahtiin.

Stuva-hoitopöytä

Stuva-hoitopöytä

Tuntuu siltä, että omalla kohdalla äitiysvapaa alkoi kyllä kreivin aikaan. Vaikka olo on päiväsaikaan edelleen ihan hyvä, niin nukkuminen on kyllä muuttunut koko ajan hankalammaksi. Suurin vaiva on tähän mennessä ollut nukkuessa ilmenevä SI-nivelen kipu, joka tulee jos nukun liian pitkään vaihtamatta kylkeä. Pystyin nukkumaan selälläni noin viikolle 30 asti, jonka jälkeen selällään olo on alkanut tuntua ahdistavalta, aluksi vain hieman ja nyt jo todella rankasti. SI-nivelen kipu ilmaantui siis kuvioihin siinä vaiheessa, kun en enää pystynyt nukkumaan osaa yöstä selälläni, vaan koko yö pitää olla kyljellään. Kipuun onneksi auttaa se, että nousee ylös ja kävelee vessaan, jonka jälkeen voikin mennä toiselle kyljelle nukkumaan. Kerran kipu yltyi sen verran pahaksi, että se vaivasi vielä herättyäni, eikä näyttänyt mitään merkkejä hellittämisestä. Kun olin päässyt töihin ja kipu vaan jatkui, varasin ajan fysioterapeutille parin tunnin päähän. Se oli hyvä valinta, sillä kipu jäi vastaanotolle, ja vaikka se edelleen vaivaa öisin, ei se ole enää kertaakaan vaivannut sängystä noustuani.

Päivisin olo on huomattavasti parempi kuin öisin, ja olen onneksi jaksanut touhuta. Juuri nyt pesukoneessa pyörii viimeinen koneellinen vauvanvaatteita. Niitä on varmasti tullut hankittua ihan liikaa, sillä käyttöönottopesu on ollut ihan kamala härdelli. 😉 Onneksi se on kohta ohi ja kaikki alkaa olla sen verran valmista, että vauvan syntymä ei enää aiheuta suunnatonta paniikkia. Aika on kyllä kulunut kuin siivillä.

Loppuraskauteen on valitettavasti kuulunut myös jonkin verran huolia, mutta ei onneksi mitään ihan hirveää. Nyt olo alkaa jo olla taas levollinen, vaikka eihän tässä voi tietää tulevaisuudesta. Ensimmäinen huolenaihe oli perätilassa viihtyvä lapsi, josta kerron lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Mainokset