Piinapäivät lähestyvät loppua

Piinapäivät ovat tällä kertaa menneet paljon mukavammin, koska olen ollut niin kipeä, etten ole jaksanut miettiä juurikaan raskautumista. Nyt ne kuitenkin lähestyvät loppua ja odotankin, että kuukautiset alkavat huomenna tai viimeistään viikonloppuna.

Tässä yrityskierrossa olen myös tuhlannut ovulaatiotestejä vauva.infon keskustelupalstan innoittamana. Törmäsin siellä tähän kuvaan, josta voi tutkia miten raskaus näkyi ovulaatiotesteissä jo ennen raskaustestiä. Ovulaatiotestit raskauden testaamiseen ovat toki epäluotettavia, mutta niitä saa halvalla joten niitä voi huoletta tuhlatakin. Ovulaatiotesteistä olen nähnyt, että Pregnyl näkyi elimistössä reilun viikon, mutta nyt tällä viikolla viiva on lopulta haalistunut. Koska se ei ole lähtenyt uudelleen vahvistumaan, oletan, että myös raskaustesti tulee näyttämään negatiivista. Forumeilta olen siis lukenut, että ovistestit saattavat näyttää väärää positiivista, mutta nyt ne siis näyttävät negatiivista. Se on jännää, mutta ainakin minusta tuntuu, että tämä on helpompi tapa kohdata pettymys – kun todennäköisyys positiiviseen tulokseen vähenee päivä päivältä, odotukset eivät ole korkealla, toisin kuin jos en olisi tehnyt yhtään testiä, ja huomenaamulla tekisin ensimmäisen testin suuren jännityksen saattelemana. Kuitenkaan yksittäinen pettymys ei ole niin suuri, kun alussa on vielä runsaasti toivoa, että viivat lähtisivät voimistumaan uudestaan, mutta todennäköisyys vähenee päivä päivältä. Toki on tässä vielä pieni mahdollisuus, että olisin raskaana, mutta pidän sitä aika epätodennäköisenä. Pettymystä vähentää myös liuskatestit – jotenkin se viivan puuttuminen on vähemmän julmaa kuin digitaalisen testin ”ei raskaana”-teksti. Digitesti on toki oikein hyvä siinä vaiheessa, kun haluaa varmistaa, että onko tämä liuskatesti nyt varmasti positiivinen. 🙂

Tässä vielä linkki kuvaan, josta näkee, kuinka paljon selkeämmin raskaus näkyy liuskaovistestistä (vihreä), kuin liuskaraskaustestistä (sininen). Digitesti kertoo asian selkeiten, kun liuskatestit vasta näyttävät haamuviivoja. Tämä siis vaan tähän siksi, etten vaikuta ihan totaalisen hullulta, vaikka vähän ehkä olenkin. Mulla siis ovistestit eivät näytä ollenkaan tuolta, joten oletan että raskaustestitkin olisivat negatiivisia.

Edellisen negatiivisen tuloksen jälkeen kirjoitin ahdistuneena, että tuntuu, että joudumme kamalan pian turvautumaan koeputkihedelmöitykseen, että voisipa sitä yrittää vielä muutaman kerran ihan vain inseminaatiolla. Nyt kuukautta myöhemmin ajatukset ovat jo ehtineet muuttua – tuntuu siltä, että jos ei viidellä yrityksellä tärppää, niin ehkä tässä on jo korkea aika kokeilla tehokkaampia hoitoja ja varmistaa samalla, että munasoluissani ei ole mitään vikaa. Netissä kun lukee raskautta toivovien juttuja, olen huomannut, että moni on ollut menossa jo yrityskierrossa 20+. Minusta on todella hurjaa, että jotkut ovat yrittäneet yli puolitoista vuotta kotona eivätkä ole vieläkään saaneet plussaa tai meneet tutkimuksiin. En usko, että itse heidän kengissään haluaisin yrittää noin pitkään ilman että selvittäisin onko jotain vialla kun mitään ei tapahdu. Toki tuo antaa taas perspektiiviä, että on itse vasta taipaaleen alussa. Toivottavasi olisimme samaan aikaa myös lopussa, ja eka koeputkihedelmöitys tuottaisi tulosta. 🙂

Olemme suunnitelleet, että pidämme nyt kuukauden tauon, koska emme halunneet varata aikaa IVF:n suunnitteluun varmuuden vuoksi. Sitten kun koeputkihedelmöitys tehdään, lääkkeet täytyy aloittaa jo heti kierron ekoina päivinä, joten nyt kun menkat tulevat alkamaan huomenna tai viikonloppuna, niin missaamme alkukierron ja joudumme odottamaan seuraavaa, koska emme ehdi viikonlopun takia klinikalle suunnittelemaan hoitoa ajoissa. Toisaalta koeputkihedelmöitys on iso askel, joten on varmaan ihan ok pitää hieman hengähdystaukoa.

*****************************

Lisäys 24.4. (seuraavana aamuna)

Tein tänä aamuna vielä raskaustestin ja se oli ihan puhdas nega, eli ainakin mun kohdalla ovistestit kertoivat totuuden tällä kertaa.

Viides ja viimeinen (?) inseminaatio

Viides yrityskierros on ollut henkisesti raskas. Jotenkin vielä neljännen kierroksen aikana jaksoi olla toiveikas ja optimistinen, ja tuntui siltä että nyt voi hyvinkin tärpätä. Nyt viidennen kierroksen follikkeliultrassa (tiistaina) oli hieman erilainen näky – tällä kertaa follikkeleita oli kolme (!) ja ne olivat kaikkia pienempiä kuin aiemmin, vain 11-12 mm kokoisia. Lääkäri oli sitä mieltä, että lauantai olisi ideaali inseminaatioaika, jotta follikkelit ehtisivät kasvaa, ja siinä sitten pohdittiinkin, että voidaanko odottaa maanantaihin ja ottaa riski että ovulaatio tapahtuu luonnostaan viikonloppuna ja tilaisuus menee ohi, vai varataanko aika perjantaille ja otetaan riski, että follikkelit ovat turhan pieniä. Lääkäri päätyi lopulta perjantaihin.

Heräsin tänään (perjantaina) aikaisin ja pistin Pregnyl-piikin klo 5.30. Iltapäivällä menimme sitten jännittyneinä klinikalle. Mielessä pyöri, että ovatko follikkelit kasvaneet tarpeeksi ja ovatko kaikki kolme kasvaneet. Jos follikkeleita on enemmän kuin kaksi, täytyy nimittäin tehdä follikkelireduktio, jotta varmistetaan ettei hoitojen seurauksena synny kolmosia. Reduktio on nähtävästi ihan yksinkertainen ja helppo toimenpide (aivan eri kuin munasolupunktio), mutta siihen ei onneksi tarvinnut mennä tänään, sillä vain yksi follikkeli oli jatkanut kasvuaan tiistain jälkeen, ja se olikin hurjat 22mm, eli se oli kasvanut 10mm kolmessa päivässä (normivauhti olisi 6mm). Menopur näyttää toimivan hyvin. 🙂 Siittiöitäkin oli taas kerran ennätysmäärä, tällä kertaa 46 miljoonaa. Tiistaina jäi käynnin jälkeen jotenkin tosi kurja fiilis, tänään oli onneksi aivan eri tilanne, ja nyt onkin taas hyvä mieli. 🙂 Huono puoli on, että kun palaset olivat taas kohdallaan inseminaatiossa, niin toivo alkoi taas varovaisesti herätä, joten pettymys on varmaan taas entistä kovempi, jos ei tälläkään kertaa onnistu.

Matkalla klinikalle ihastelimme Crusellinsiltaa ja rahtilaivaa josta puretaan hiililastia

Hoidot ovat pyörineet mielessä paljon ja erityisesti uhka koeputkihedelmöityksestä vaivaa. Tilanne on nihkeä, koska emme näe, että hoitotauko varsinaisesti auttaisi, se vaan siirtäisi lasten saamista entistä pidemmälle. En haluaisi vielä mennä koeputkihedelmöitykseen viiden yrityksen jälkeen, mutta samalla en halua tuhlata loputtomiin rahaa, yrittämällä inseminaatiota kuukausi toisensa jälkeen kun jokainen yrityskerta maksaa melkein 1000 euroa. Muutenkin tuntuu siltä, että paras lääke pahaan oloon olisi vaan tulla raskaaksi, ja sen suhteen koeputkihedelmöitys taas kasvattaa todennäköisyyttä. Loma voisi tehdä hyvää, tuntuu että tässä ei ehdi oikein ajatuksissaan mukaan, kun yksi kuukautiskierto kestää nyt lääkkeiden ansiosta 25 päivää, eli noin kolme ja puoli viikkoa.

Viime aikoina on ollut vaikea keskittyä töissä ja motivaatio ei ole ollut kovin korkealla, siitäkin huolimatta, että pääsin tekemään juuri sitä juttua, mitä eniten haluan tehdä. Tuntuu hullulta, ettei sekään oikein innosta. Ensimmäistä kertaa mieleen on hiipinyt katkeruutta siitä, että miksen vain onnistu tulemaan raskaaksi. Samalla tuntuu nololta valittaa, kun monella on paljon vaikeampi tilanne. Mutta eihän se mitään lohduta, että toisilla on vielä vaikeampaa, tekee vain surulliseksi heidän puolestaan. Olen ihan varma, että minulla ei ole mitään hajua siitä, miltä niistä ihmisistä tuntuu, joilla on oikeasti jokin lapsettomuutta aiheuttava ongelma. Hoitojen epäonnistuminen toki turhauttaa, mutta en ole hetkeäkään pelännyt, että meillä olisi niin huono tuuri, että kumpikaan meistä ei pystyisi tulemaan raskaaksi.

Kun nyt on jo viides yritys menossa, en enää osaa olla obsessoimatta raskaaksi tulemisesta, joten päätin sitten pistää oikein kunnolla haisemaan. Tilasin netistä halpoja ovulaatio- ja raskaustestejä, ja meinasin testata nyt huvikseni. Tein tänään molemmat testit, koska halusin nähdä, miten Pregnyl näkyy niissä 12 tuntia pistämisen jälkeen. Pregnylhän sisältää hCG-hormonia, eli sitä samaa, mitä istukka alkaa erittää alkion kiinnittymisen jälkeen, ja jota raskaustestit mittaavat. Vähemmän tunnettu fakta on, että hCG näkyy myös ovulaatiotesteissä, vaikka varsinaisesti testit mittaavat LH-tasoa. Tein siis sekä ovulaatio- että raskaustestin, ja molemmat olivat positiivisia, vaikka raskaustestin viiva onkin aika hailakka. 🙂

Yllä vihreä ovulaatiotesti, alla sininen raskaustesti. Molemmat positiivisia DPO -1, koska 12 tuntia aiemmin pistetty Pregnyl näkyy niissä. (DPO = days past ovulation)

Huomenna pitäisi sitten munasolun irrota. Jos ei tälläkään kertaa tärpää, niin tasan kahden viikon päästä odotan menkkojen alkavan.

Elämäni eka positiivinen ovulaatiotesti

Huomenna on eka inseminaatio! Hurjan jännää!

Kuten aiemmin kirjoitin, minulle määrättiin Letrozoleja (rintasyöpälääke) vahvistamaan follikkelin kasvua. En oikein tiedä, että sainko niistä sivuvaikutuksia vai en. Parin ekana päivänä oli hieman hassu olo, vähän niin kuin olisin tulossa kipeäksi, mutta ei sitten kuitenkaan. Viime torstai oli vika päivä kun söin lääkkeitä. Perjantaina ja lauantaina minulla olikin sitten kamala migreeni, mutta en tiedä johtuiko se lääkkeistä vai siitä, että jännitin niin kamalasti sekä työasioita että tasa-arvoisen avioliittolain kohtaloa.

Maanantaina oli sitten kierron kymmenes päivä kuukautisten ekasta päivästä laskettuna (eli KP10) ja aamulla oli ultra. Siellä näkyikin 22mm kokoinen follikkeli ja kohdun limakalvokin oli 9mm. Lääkäri ehdotti, että voisin ottaa samana päivänä pregnyl-pistoksen ja tulla tiistaina inseminaatioon. Pregnyl oli minulle tuttu siitä, kun kävin luovuttamassa munasoluja, ja ehkä juuri siksi pieni kauhu alkoi hiipiä mieleen. Sovittiin siis niin, että jään odottelemaan luonnollista ovulaatiota, ja jos ei sitä kuulu, viimeistään torstai-iltana pistän pregnyliä, jotta munasolu irtoaisi.

Maanantaina iltapäivällä munasarja alkoi kipeytyä follikkelin puolelta, mutta töistä tullessa testi oli edelleen negatiivinen. Kipu vaan paheni, joten tein vielä yhdeksältä illalla päivän kolmannen testin, edelleen nega. Sama tänään aamulla, vaikka jo heti herätessä munasarjaan sattui. Epäilen vahvasti, että follikkelini eivät normaalitilanteessa (=ilman Letrozoleja) kasva ihan näin isoiksi… Päädyin sitten kivun takia soittamaan klinikalle, ja sovittiin, että varataan aika inseminaatioon huomiselle, ja että pistän pregnyliä, jos ei tänään illalla ovulaatiotesti näytä plussaa. Onneksi töistä kotiin tultuani testi näyttikin sitten plussaa, ja säästyin pelottavalta piikiltä!

Käytin ovulaatiotesteinä Clearbluen digitaalisia testejä, joihin ilmestyy hymynaama kun testi plussaa, muulloin tulee tyhjä ympyrä. (Clearbluella on myös toisenlaisia ovulaatiotestejä, jotka mittaavat kahden hormonin tasoja, mutta näitä en ole nähnyt apteekissa.) Testit ovat kyllä hävyttömän kalliita, mutta eipähän tarvitse itse tulkita viivoja ja miettiä onko testi positiivinen vai ei. Sisältä testit ovat kuitenkin kuten mitkä tahansa muut testit – yksi kontrolliviiva joka näyttää että testi ylipäätänsä toimii, ja toinen viiva, joka on yhtä tumma kuin kontrolliviiva kun testi on positiivinen. Ohjeissa sanottiin, että viivoihin ei saa kiinnittää mitään huomiota, mutta itse ainakin havaitsin, että koko eilisen päivän testissä näkyi hyvin haaleana toinen viiva. Tänään aamulla toinen viiva oli jo selvästi vahvempi, vaikka testi näyttikin negatiivista. Iltapäivällä, kun laitteeseen lopulta ilmestyi hymynaama, toinen viiva oli jo melkein tummempi kuin kontrolliviiva. Jos nämä olisivat olleet tavallisia testejä, olisin saattanut tulkita jo aamuisen viivan positiiviseksi, se oli kuitenkin kohtuullisen vahva. Nyt aamuinen viiva sai minut toiveikkaaksi, että ovulaatio lähestyy, ja näin myös kävi. En tiedä onko muilla samanlaisia kokemuksia Clearbluen testeistä, olen myös lukenut, että toisilla viivojen tummuus vaihtelee randomisti.

Nyt vaan jännittää, että onko inseminaatio ajoissa huomenna. Eihän sitä tiedä, vaikka ovistesti olisi ollut positiivinen jo klo 10 aamulla tänään, kun en kerta siihen aikaan testannut. 🙂 Klo 6 ja klo 16.30 välillä on kuitenkin aika monta tuntia. Ensi kerralla tiedän, että kun toinen viiva on hyvin haalea, en turhaan tuhlaa testejä, mutta kun viiva on selkeästi tummempi, niin rupean testaamaan useammin. Toki ainahan sitä toivoo, että ensi kertaa ei tule. 😉