Viides ja viimeinen (?) inseminaatio

Viides yrityskierros on ollut henkisesti raskas. Jotenkin vielä neljännen kierroksen aikana jaksoi olla toiveikas ja optimistinen, ja tuntui siltä että nyt voi hyvinkin tärpätä. Nyt viidennen kierroksen follikkeliultrassa (tiistaina) oli hieman erilainen näky – tällä kertaa follikkeleita oli kolme (!) ja ne olivat kaikkia pienempiä kuin aiemmin, vain 11-12 mm kokoisia. Lääkäri oli sitä mieltä, että lauantai olisi ideaali inseminaatioaika, jotta follikkelit ehtisivät kasvaa, ja siinä sitten pohdittiinkin, että voidaanko odottaa maanantaihin ja ottaa riski että ovulaatio tapahtuu luonnostaan viikonloppuna ja tilaisuus menee ohi, vai varataanko aika perjantaille ja otetaan riski, että follikkelit ovat turhan pieniä. Lääkäri päätyi lopulta perjantaihin.

Heräsin tänään (perjantaina) aikaisin ja pistin Pregnyl-piikin klo 5.30. Iltapäivällä menimme sitten jännittyneinä klinikalle. Mielessä pyöri, että ovatko follikkelit kasvaneet tarpeeksi ja ovatko kaikki kolme kasvaneet. Jos follikkeleita on enemmän kuin kaksi, täytyy nimittäin tehdä follikkelireduktio, jotta varmistetaan ettei hoitojen seurauksena synny kolmosia. Reduktio on nähtävästi ihan yksinkertainen ja helppo toimenpide (aivan eri kuin munasolupunktio), mutta siihen ei onneksi tarvinnut mennä tänään, sillä vain yksi follikkeli oli jatkanut kasvuaan tiistain jälkeen, ja se olikin hurjat 22mm, eli se oli kasvanut 10mm kolmessa päivässä (normivauhti olisi 6mm). Menopur näyttää toimivan hyvin. 🙂 Siittiöitäkin oli taas kerran ennätysmäärä, tällä kertaa 46 miljoonaa. Tiistaina jäi käynnin jälkeen jotenkin tosi kurja fiilis, tänään oli onneksi aivan eri tilanne, ja nyt onkin taas hyvä mieli. 🙂 Huono puoli on, että kun palaset olivat taas kohdallaan inseminaatiossa, niin toivo alkoi taas varovaisesti herätä, joten pettymys on varmaan taas entistä kovempi, jos ei tälläkään kertaa onnistu.

Matkalla klinikalle ihastelimme Crusellinsiltaa ja rahtilaivaa josta puretaan hiililastia

Hoidot ovat pyörineet mielessä paljon ja erityisesti uhka koeputkihedelmöityksestä vaivaa. Tilanne on nihkeä, koska emme näe, että hoitotauko varsinaisesti auttaisi, se vaan siirtäisi lasten saamista entistä pidemmälle. En haluaisi vielä mennä koeputkihedelmöitykseen viiden yrityksen jälkeen, mutta samalla en halua tuhlata loputtomiin rahaa, yrittämällä inseminaatiota kuukausi toisensa jälkeen kun jokainen yrityskerta maksaa melkein 1000 euroa. Muutenkin tuntuu siltä, että paras lääke pahaan oloon olisi vaan tulla raskaaksi, ja sen suhteen koeputkihedelmöitys taas kasvattaa todennäköisyyttä. Loma voisi tehdä hyvää, tuntuu että tässä ei ehdi oikein ajatuksissaan mukaan, kun yksi kuukautiskierto kestää nyt lääkkeiden ansiosta 25 päivää, eli noin kolme ja puoli viikkoa.

Viime aikoina on ollut vaikea keskittyä töissä ja motivaatio ei ole ollut kovin korkealla, siitäkin huolimatta, että pääsin tekemään juuri sitä juttua, mitä eniten haluan tehdä. Tuntuu hullulta, ettei sekään oikein innosta. Ensimmäistä kertaa mieleen on hiipinyt katkeruutta siitä, että miksen vain onnistu tulemaan raskaaksi. Samalla tuntuu nololta valittaa, kun monella on paljon vaikeampi tilanne. Mutta eihän se mitään lohduta, että toisilla on vielä vaikeampaa, tekee vain surulliseksi heidän puolestaan. Olen ihan varma, että minulla ei ole mitään hajua siitä, miltä niistä ihmisistä tuntuu, joilla on oikeasti jokin lapsettomuutta aiheuttava ongelma. Hoitojen epäonnistuminen toki turhauttaa, mutta en ole hetkeäkään pelännyt, että meillä olisi niin huono tuuri, että kumpikaan meistä ei pystyisi tulemaan raskaaksi.

Kun nyt on jo viides yritys menossa, en enää osaa olla obsessoimatta raskaaksi tulemisesta, joten päätin sitten pistää oikein kunnolla haisemaan. Tilasin netistä halpoja ovulaatio- ja raskaustestejä, ja meinasin testata nyt huvikseni. Tein tänään molemmat testit, koska halusin nähdä, miten Pregnyl näkyy niissä 12 tuntia pistämisen jälkeen. Pregnylhän sisältää hCG-hormonia, eli sitä samaa, mitä istukka alkaa erittää alkion kiinnittymisen jälkeen, ja jota raskaustestit mittaavat. Vähemmän tunnettu fakta on, että hCG näkyy myös ovulaatiotesteissä, vaikka varsinaisesti testit mittaavat LH-tasoa. Tein siis sekä ovulaatio- että raskaustestin, ja molemmat olivat positiivisia, vaikka raskaustestin viiva onkin aika hailakka. 🙂

Yllä vihreä ovulaatiotesti, alla sininen raskaustesti. Molemmat positiivisia DPO -1, koska 12 tuntia aiemmin pistetty Pregnyl näkyy niissä. (DPO = days past ovulation)

Huomenna pitäisi sitten munasolun irrota. Jos ei tälläkään kertaa tärpää, niin tasan kahden viikon päästä odotan menkkojen alkavan.

Inseminaatiokertomus

Eilen oli meidän kolmas inseminaatio ja olemme toiveikkaita, että tällä kertaa tärppäisi. 🙂 Blogi on elänyt tässä yritysten keskellä kuitenkin hiljaiseloa, sillä meillä on ollut todella kiireistä jo pitkään.

Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsinkin, söin ekassa kierrossa Letrozoleja, jotka kasvattivat oikealle puolelle hyvänkokoisen munarakkulan. Kun ovulaatiotesti näytti plussaa iltapäivällä, sain samantien varattua inseminaatioajan seuraavalle päivälle. Inssi meni hyvin, mutta oli yllättävän kivulias tapahtuma. Kohdunsuuni oli jotenkin erityisen herkkänä, ja katetrin vieminen kohdun sisälle sattui.

Ekan inseminaation jälkeen lueskelin jonkin verran raskausoireista ja mietin muutenkin, että olisimmeko niin onnekkaita, että tärppäisi heti ekalla kerralla. Ihan hirveästi en kuinkaan ehtinyt asiaa pohtia, sillä raskaustestin tekopäivä oli myös meidän muuttopäivämme, joten järjesteltävää riitti. Kaksi päivää ennen testipäivää aloin tuntea menkkojen alkamiseen liittyviä oireita, ja päätin tehdä testin sillä verukkeella, että olisi ikävää jos menkat alkaisivat yllättäen töissä. No, negatiivistahan se näytti, ja seuraavana aamuna alkoivat kuukautiset.

Seuraavan kierron ajoitus oli hieman haastava, sillä ovulaatio olisi saattanut osua joulun pyhille. Suunnittelimme kuitenkin lääkkeet niin, että varmistaisimme että saamme ovulaation osumaan välipäiville. Mutta päädyinkin nopeasti itse siihen tulokseen, etten halua yrittää seuraavassa kierrossa ollenkaan, ja jätin lääkkeet ottamatta ja peruutin ultra-ajan. Syitä oli monia, mutta näin jälkikäteen voin sanoa, että kiire töissä oli kyllä se paras syy jättää joulukierto väliin. Olin koko joulun ajan ihan hillittömän stressaantunut työasioista, koska yksi projekti josta olin yksin vastuussa piti saada päätökseen tammikuun alussa. Kaikki meni lopulta hyvin ja asiakas oli tyytyväinen ja nyt toivon, ettei kohdalle enää tule toista samanlaista projektia! Ei ollut ehkä rennoin ja mukavin joulu ikinä, vaikka siinä oli paljon hyvääkin, mm. se, että saimme viettää jouluaaton kahdestaan uudessa ihanassa kodissamme ja joulupäivän nauttien hyvästä ruuasta ystävien seurassa.

Tammikuussa lähdimme sitten uusin voimin ja vähän rauhallisemmassa elämäntilanteessa yrittämään toisen kerran. Meillä oli kehissä myös uusi luovuttaja, jolta ostimme heti kättelyssä 5 olkea, koska tulimme siihen tulokseen, että olisi kuitenkin parempi, jos me molemmat yrittäisimme tulla raskaaksi saman luovuttajan avulla. Tammikuussa Letrozolit kasvattivat taas ison munarakkulan, ja kun menin perjantaina kierron 9. päivä ultraan (normaalisti ultra olisi KP 10, mutta se oli nyt lauantai), lääkäri löysi tosiaan jo 23mm kokoisen munarakkulan. Hän pelkäsi, että ovulaatio tapahtuu viikonloppuna, joten päädyimme siihen, että hoitaja pisti saman tien Pregnyl-piikin, ja tulin sitten uudestaan parin tunnin päästä inseminaatioon yhdessä vaimon kanssa. Tälläkin kertaa inseminaatio sattui jonkin verran, ja oudointa oli, että siinä vaiheessa kun katetri oli jo paikallaan, niin itse aineen ruiskutuskin aiheutti pistelykipua alavatsan alueella. Vatsaa pisteli ja nipisteli vielä reilusti inseminaation jälkeenkin. Tokan inssin jälkeen otin selkeästi rennommin kuin ekalla kerralla, enkä hirveästi ajatellut asiaa, ennen kuin vasta testipäivän lähestyessä. Silloinkaan ei päivää pidempään tarvinnut jännittää, vaan tein heti töiden jälkeen testin ja tulos oli negatiivinen. Menkatkin alkoivat pian sen jälkeen. Minusta tuntuu, että olin itse hieman skeptinen tokassa kierrossa, kun inseminaatio oli heti Pregnylin pistämisen jälkeen, eikä vasta seuraavana päivänä. Olisi mielenkiintoista kuulla, onko muilla ollut onni matkassa silloin kun Pregnyl ei ole ehtinyt vaikuttaa. Ovulaationhan pitäisi tapahtua 36h piikin jälkeen, joten kun itse sain sen klo 9 perjantaiaamuna, ovulaatio oli siis lauantai-iltana klo 21. Ja inseminaatio oli kuitenkin jo perjantaina puolen päivän aikaan.

Kolmannessa kierrossa vaihtuivat lääkkeet. Sain migreeniä Letrozoleista, joten niiden tilalle vaihdettiin Menopur, joka olikin sitten huomattavasti kalliimpaa. Letrozolit maksoivat jotain kympin verran 10 kuukauden satsista, kun taas Menopur oli 150€ yhden kuukauden satsista (Kela-korvausten jälkeen). Menopur ei kuitenkaan aiheuttanut sivuvaikutuksia, ja vihaan migreeniä niin paljon, että 150€ tuntuu pieneltä hinnalta siitä, etten kärsi kolmea päivää. Olisi mielenkiintoista tietää, että koska kärsin hormonaalisesta migreenistä, joka siis ilmaantuu päivää ennen kuukautisten alkamista (ei onneksi joka kuukausi), niin aiheuttiko Letrozol saman efektin, koska sehän estää estrogenin toimintaa?

Menopur toimi niin kuin pitääkin, ja tiistaina follikkeliultrassa löytyi sekä oikealta että vasemmalta puolelta 13-14mm follikkelit. Inseminaatio sovittiin perjantaille, ja sain irrotuspiikiksi Ovitrellen, joka on huomattavasti helpompi ja mukavampi pistää kuin Pregnyl. Pregnyl maksaa kuitenkin 6€ / piikki, kun taas Ovitrelle maksaa 50€, eikä siitä saa edes Kela-korvauksia, joten se ei auta millään tavalla lääkekaton saavuttamisessa. Sain kuitenkin Ovitrellen, koska minun piti pistää sitä kahtena päivänä miniannos, koska nähtävästi se auttaa myös follikkeleita kasvamaan, ja sitten kolmantena päivänä pistin loput, mikä saa aikaan ovulaation. Perjantaina ultrassa selvisi, että Menopurin lopettamisen jälkeen vasen munarakkula oli pudonnut kelkasta kun kasvuvauhtia tarkastellaan, mutta sekin oli kuitenkin 16mm, ja oikea oli sitten isompi, eli on pieni mahdollisuus kaksosraskaudelle. Ja kun tämänkertaisessa oljessa oli siittiöitäkin 17,5 miljoonaa, niin on tässä ehkä pienet paineet, että nyt pitäisi onnistua, kun on tuplattu sekä munasolujen että siittiöiden määrä… Toisaalta, jos ajoitus ei osunut kohdalleen, niin silloin määrälläkään ei ole väliä.

Minusta on aika jännää, että nyt kun olen lääkkeillä kasvattanut munarakkuloita, minulla on myös ollut selkeästi kipuja munasarjan kohdalla ovulaation aikaan parin päivän ajan. Luonnonkierrossa en ole ikinä tuntenut vastaavaa, vaikka silloinkin on nähtävästi kasvanut ihan hyvän kokoisia follikkeleita (kerran gynekologin rutiinitarkastuksessa löytyi 20mm follikkeli). Nyt taas kipu on selkeästi huomattavissa, en esim. pysty niistämään tai muutenkaan käyttämään vatsalihaksia ilman että kylkeen sattuu. Nyt tosin sattuu vain oikealle puolelle, eli vaikuttaa vähän siltä, että tuo vasemmanpuoleinen pienempi follikkeli on muutenkin pudonnut kelkasta.

Nyt ei sitten auta kuin jännittää pari viikkoa!

Elämäni eka positiivinen ovulaatiotesti

Huomenna on eka inseminaatio! Hurjan jännää!

Kuten aiemmin kirjoitin, minulle määrättiin Letrozoleja (rintasyöpälääke) vahvistamaan follikkelin kasvua. En oikein tiedä, että sainko niistä sivuvaikutuksia vai en. Parin ekana päivänä oli hieman hassu olo, vähän niin kuin olisin tulossa kipeäksi, mutta ei sitten kuitenkaan. Viime torstai oli vika päivä kun söin lääkkeitä. Perjantaina ja lauantaina minulla olikin sitten kamala migreeni, mutta en tiedä johtuiko se lääkkeistä vai siitä, että jännitin niin kamalasti sekä työasioita että tasa-arvoisen avioliittolain kohtaloa.

Maanantaina oli sitten kierron kymmenes päivä kuukautisten ekasta päivästä laskettuna (eli KP10) ja aamulla oli ultra. Siellä näkyikin 22mm kokoinen follikkeli ja kohdun limakalvokin oli 9mm. Lääkäri ehdotti, että voisin ottaa samana päivänä pregnyl-pistoksen ja tulla tiistaina inseminaatioon. Pregnyl oli minulle tuttu siitä, kun kävin luovuttamassa munasoluja, ja ehkä juuri siksi pieni kauhu alkoi hiipiä mieleen. Sovittiin siis niin, että jään odottelemaan luonnollista ovulaatiota, ja jos ei sitä kuulu, viimeistään torstai-iltana pistän pregnyliä, jotta munasolu irtoaisi.

Maanantaina iltapäivällä munasarja alkoi kipeytyä follikkelin puolelta, mutta töistä tullessa testi oli edelleen negatiivinen. Kipu vaan paheni, joten tein vielä yhdeksältä illalla päivän kolmannen testin, edelleen nega. Sama tänään aamulla, vaikka jo heti herätessä munasarjaan sattui. Epäilen vahvasti, että follikkelini eivät normaalitilanteessa (=ilman Letrozoleja) kasva ihan näin isoiksi… Päädyin sitten kivun takia soittamaan klinikalle, ja sovittiin, että varataan aika inseminaatioon huomiselle, ja että pistän pregnyliä, jos ei tänään illalla ovulaatiotesti näytä plussaa. Onneksi töistä kotiin tultuani testi näyttikin sitten plussaa, ja säästyin pelottavalta piikiltä!

Käytin ovulaatiotesteinä Clearbluen digitaalisia testejä, joihin ilmestyy hymynaama kun testi plussaa, muulloin tulee tyhjä ympyrä. (Clearbluella on myös toisenlaisia ovulaatiotestejä, jotka mittaavat kahden hormonin tasoja, mutta näitä en ole nähnyt apteekissa.) Testit ovat kyllä hävyttömän kalliita, mutta eipähän tarvitse itse tulkita viivoja ja miettiä onko testi positiivinen vai ei. Sisältä testit ovat kuitenkin kuten mitkä tahansa muut testit – yksi kontrolliviiva joka näyttää että testi ylipäätänsä toimii, ja toinen viiva, joka on yhtä tumma kuin kontrolliviiva kun testi on positiivinen. Ohjeissa sanottiin, että viivoihin ei saa kiinnittää mitään huomiota, mutta itse ainakin havaitsin, että koko eilisen päivän testissä näkyi hyvin haaleana toinen viiva. Tänään aamulla toinen viiva oli jo selvästi vahvempi, vaikka testi näyttikin negatiivista. Iltapäivällä, kun laitteeseen lopulta ilmestyi hymynaama, toinen viiva oli jo melkein tummempi kuin kontrolliviiva. Jos nämä olisivat olleet tavallisia testejä, olisin saattanut tulkita jo aamuisen viivan positiiviseksi, se oli kuitenkin kohtuullisen vahva. Nyt aamuinen viiva sai minut toiveikkaaksi, että ovulaatio lähestyy, ja näin myös kävi. En tiedä onko muilla samanlaisia kokemuksia Clearbluen testeistä, olen myös lukenut, että toisilla viivojen tummuus vaihtelee randomisti.

Nyt vaan jännittää, että onko inseminaatio ajoissa huomenna. Eihän sitä tiedä, vaikka ovistesti olisi ollut positiivinen jo klo 10 aamulla tänään, kun en kerta siihen aikaan testannut. 🙂 Klo 6 ja klo 16.30 välillä on kuitenkin aika monta tuntia. Ensi kerralla tiedän, että kun toinen viiva on hyvin haalea, en turhaan tuhlaa testejä, mutta kun viiva on selkeästi tummempi, niin rupean testaamaan useammin. Toki ainahan sitä toivoo, että ensi kertaa ei tule. 😉