Positiivisia uutisia

Olemme elelleet tämän viikon epäuskon ja pelon limbossa, mutta pakko kai se on uskoa todeksi: alkio on nyt kiinnittynyt ja jos kaikki menee hyvin, meille syntyy tammikuussa lapsi!

ClearBlue positiivinen testitulos perjantaina 22.5.2015

Tänään lauantaina oli virallinen testipäivä, mutta päädyin tekemään ensimmäisen testin jo viime sunnuntaina. Minulla oli viime viikonloppuna vahva tunne siitä, että nyt on tärpännyt, joten en pystynyt enää odottelemaan. Olin myös lukenut netistä, että joillain ihmisillä oli näkynyt plussa jo DPO 10 (eli 10 päivää ovulaation jälkeen), joten koska viime sunnuntai oli 10 päivää punktiosta / hedelmöittymisestä, ajattelin, että ehkä jotain voisi jo näkyäkin. Ja niinhän siinä näkyikin, mutta viiva oli niin haalea haamu, etten ollut ihan varma, uskoisinko silmiäni. Teinkin sitten seuraavana päivänä uuden testin, jolloin testissä näkyi hyvin hyvin haalea, mutta silti selkeä, viiva.

Ajattelin alun perin, että olisi kiva saada hyvät uutiset nopeasti, mutta todellisuudessa en uskaltanut uskoa, että voisin olla raskaana. Minulla oli hyvin mielessä, että kyseessä voi olla kemiallinen raskaus*, koska luin hiljattain Vähän hymyä-blogista vastaavasta tapauksesta. Päädyimme siis vaimon kanssa roikkumaan usean päivän ajan limbossa, jossa puhuimme asiasta tyyliin ”jos tällä kertaa olisi tärpännyt”, vaikka tein joka päivä positiivisen raskaustestin. Käytin testaamiseen todella halpoja Sofi-merkkisiä liuskaraskaustestejä, ja kun viiva ei lähtenyt vahvistumaan, aloin jo huolestua toden teolla. Meillä oli kotona yksi ClearBluen digitaalinen testi, mutta olin luvannut vaimolle, että se tehdään vasta lauantaina. Keskiviikkona päätin kuitenkin, että nyt on pakko tehdä jotain tälle hermoilulle, ja hain apteekista kaksi kappaletta ClearBluen plussa-testejä. Se oli kyllä yksi elämäni parhaiten sijoitetuista 16 eurosta, sillä kun sitten keskiviikkoiltana tein ClearBluen testin, piirtyi siihen aivan selvä plussa, vaikka samasta pissasta tehty Sofi-liuskatesti oli edelleen todella hailakka.

Viikon lähentyessä loppua, alkoi optimismi ja luottamus kasvaa, ja perjantaina uskalsin jo soittaa klinikalle ja kertoa hyvät uutiset, vaikka alunperin sovittiin, että soittaisin vasta maanantaina. Sovimme myös ajankohdan ensimmäiselle ultralle, joka on kyllä todella aikaisin, eli viikolla 5+5 (eli 5 viikkoa ja 5 päivää edellisistä kuukautisista laskettuna). Syy tälle on se, että lähdemme seuraavana päivänä viikoksi Thaimaahan lomalle, ja kun tulemme takaisin, on meidän lääkärimme lomalla. Halusimme kuitenkin tavata nimenomaan juuri hänet, sillä olemme yrittäneet ja epäonnistuneet yhdessä niin monta kertaa viimeisen puolen vuoden aikana, että nyt olisi kiva nähdä myös iloisissa merkeissä. Aina voimme sitten mennä vielä toiseen ultraan myöhemmin, jos/kun tämä ensimmäinen on liian aikaisin, jotta voisimme kuulla sikiön sydänäänet.

Vaikka nyt olen virallisesti raskaana ja iloiset uutiset on kerrottu kolmelle läheisimmälle ystävällemme, on edelleen vaikea uskoa tätä todeksi, ja ennen kaikkea on vaikeaa olla luottavaisin mielin. Tarvitsisin nyt todella jotain koulutusta, että miten psyykata itsensä positiiviseen ajatteluun… Olen perusluonteeltani sekä optimisti että murehtija, eli uskon periaatteessa, että kaikki menee hyvin, mutta samalla päässä pyörii huolia kaikesta siitä, mikä voi mennä pieleen. On vaikeaa, kun tämä raskauden onnistuminen on asia, johon minulla ei ole minkäänlaista vaikutusvaltaa. Odotan kovasti sitä, että olisin jo niin pitkällä, että pystyisimme kuulemaan sikiön sydänäänet, koska sen jälkeen nähtävästi keskenmenoriski on selkeästi pienempi kuin ennen sitä.

Eilen minulla oli todella positiivinen fiilis, mutta tänään mieli on ollut hieman maassa, koska olen koko päivän kärsinyt ajoittaisista menkkamaisista kivuista. Olen ollut todella huolissani siitä, että mitä tämä nyt tarkoittaa, ja lopulta illalla keksin, mistä kivut voisivat johtua (muusta kuin keskenmenosta, siis). Käytin eilen viimeisen Lugesteron-tabletin, joita olen siis käyttänyt keltarauhashormonin korvikkeena IVF-hoidon takia. Normaalissa kuukautiskierrossahan keltarauhashormonin taso laskee juuri ennen kuukautisia, ja nyt minulla on ollut poikkeuksen korkeat hormonitasot, koska olen saanut hormonia sekä pillereistä että kasvavasta istukasta. Nämä tuntemukset voivat siis hyvin johtua ihan vain siitä, että lopetin Lugesteronin käytön, ja nyt kroppani kärsii vieroitusoireista. 😉 Onneksi olen maanantaina menossa verikokeeseen mittaamaan hCG:n arvon, joten silloin ainakin tulee jotain tietoa siitä, että onko istukkahormonin määrä normaalin rajoissa ja kaikki toivottavasti hyvin.

Tänään on kuulunut hyviä uutisia myös Irlannista – maa hyväksyi tasa-arvoisen avioliitolain kansanäänestyksellä!
YLE: Irlanti hyväksyi tasa-arvoisen avioliittolain

*Kemiallinen raskaus tarkoittaa tilannetta, jossa hedelmöittynyt alkio on yrittänyt kiinnittyä, mutta on epäonnistunut siinä, jonka seurauksena kuukautiset alkavat ajallaan tai hieman myöhässä. Jos tekee raskaustestin kovin aikaisin, se voi näyttää plussaa kiinnittymisyrityksen aikoihin, mutta muuttuu sitten negatiiviseksi. Aikana ennen raskaustestejä naiset eivät tässä tilanteessa useimmiten edes tienneet, että kiinnittymisyritys oli tapahtunut.

Viides ja viimeinen (?) inseminaatio

Viides yrityskierros on ollut henkisesti raskas. Jotenkin vielä neljännen kierroksen aikana jaksoi olla toiveikas ja optimistinen, ja tuntui siltä että nyt voi hyvinkin tärpätä. Nyt viidennen kierroksen follikkeliultrassa (tiistaina) oli hieman erilainen näky – tällä kertaa follikkeleita oli kolme (!) ja ne olivat kaikkia pienempiä kuin aiemmin, vain 11-12 mm kokoisia. Lääkäri oli sitä mieltä, että lauantai olisi ideaali inseminaatioaika, jotta follikkelit ehtisivät kasvaa, ja siinä sitten pohdittiinkin, että voidaanko odottaa maanantaihin ja ottaa riski että ovulaatio tapahtuu luonnostaan viikonloppuna ja tilaisuus menee ohi, vai varataanko aika perjantaille ja otetaan riski, että follikkelit ovat turhan pieniä. Lääkäri päätyi lopulta perjantaihin.

Heräsin tänään (perjantaina) aikaisin ja pistin Pregnyl-piikin klo 5.30. Iltapäivällä menimme sitten jännittyneinä klinikalle. Mielessä pyöri, että ovatko follikkelit kasvaneet tarpeeksi ja ovatko kaikki kolme kasvaneet. Jos follikkeleita on enemmän kuin kaksi, täytyy nimittäin tehdä follikkelireduktio, jotta varmistetaan ettei hoitojen seurauksena synny kolmosia. Reduktio on nähtävästi ihan yksinkertainen ja helppo toimenpide (aivan eri kuin munasolupunktio), mutta siihen ei onneksi tarvinnut mennä tänään, sillä vain yksi follikkeli oli jatkanut kasvuaan tiistain jälkeen, ja se olikin hurjat 22mm, eli se oli kasvanut 10mm kolmessa päivässä (normivauhti olisi 6mm). Menopur näyttää toimivan hyvin. 🙂 Siittiöitäkin oli taas kerran ennätysmäärä, tällä kertaa 46 miljoonaa. Tiistaina jäi käynnin jälkeen jotenkin tosi kurja fiilis, tänään oli onneksi aivan eri tilanne, ja nyt onkin taas hyvä mieli. 🙂 Huono puoli on, että kun palaset olivat taas kohdallaan inseminaatiossa, niin toivo alkoi taas varovaisesti herätä, joten pettymys on varmaan taas entistä kovempi, jos ei tälläkään kertaa onnistu.

Matkalla klinikalle ihastelimme Crusellinsiltaa ja rahtilaivaa josta puretaan hiililastia

Hoidot ovat pyörineet mielessä paljon ja erityisesti uhka koeputkihedelmöityksestä vaivaa. Tilanne on nihkeä, koska emme näe, että hoitotauko varsinaisesti auttaisi, se vaan siirtäisi lasten saamista entistä pidemmälle. En haluaisi vielä mennä koeputkihedelmöitykseen viiden yrityksen jälkeen, mutta samalla en halua tuhlata loputtomiin rahaa, yrittämällä inseminaatiota kuukausi toisensa jälkeen kun jokainen yrityskerta maksaa melkein 1000 euroa. Muutenkin tuntuu siltä, että paras lääke pahaan oloon olisi vaan tulla raskaaksi, ja sen suhteen koeputkihedelmöitys taas kasvattaa todennäköisyyttä. Loma voisi tehdä hyvää, tuntuu että tässä ei ehdi oikein ajatuksissaan mukaan, kun yksi kuukautiskierto kestää nyt lääkkeiden ansiosta 25 päivää, eli noin kolme ja puoli viikkoa.

Viime aikoina on ollut vaikea keskittyä töissä ja motivaatio ei ole ollut kovin korkealla, siitäkin huolimatta, että pääsin tekemään juuri sitä juttua, mitä eniten haluan tehdä. Tuntuu hullulta, ettei sekään oikein innosta. Ensimmäistä kertaa mieleen on hiipinyt katkeruutta siitä, että miksen vain onnistu tulemaan raskaaksi. Samalla tuntuu nololta valittaa, kun monella on paljon vaikeampi tilanne. Mutta eihän se mitään lohduta, että toisilla on vielä vaikeampaa, tekee vain surulliseksi heidän puolestaan. Olen ihan varma, että minulla ei ole mitään hajua siitä, miltä niistä ihmisistä tuntuu, joilla on oikeasti jokin lapsettomuutta aiheuttava ongelma. Hoitojen epäonnistuminen toki turhauttaa, mutta en ole hetkeäkään pelännyt, että meillä olisi niin huono tuuri, että kumpikaan meistä ei pystyisi tulemaan raskaaksi.

Kun nyt on jo viides yritys menossa, en enää osaa olla obsessoimatta raskaaksi tulemisesta, joten päätin sitten pistää oikein kunnolla haisemaan. Tilasin netistä halpoja ovulaatio- ja raskaustestejä, ja meinasin testata nyt huvikseni. Tein tänään molemmat testit, koska halusin nähdä, miten Pregnyl näkyy niissä 12 tuntia pistämisen jälkeen. Pregnylhän sisältää hCG-hormonia, eli sitä samaa, mitä istukka alkaa erittää alkion kiinnittymisen jälkeen, ja jota raskaustestit mittaavat. Vähemmän tunnettu fakta on, että hCG näkyy myös ovulaatiotesteissä, vaikka varsinaisesti testit mittaavat LH-tasoa. Tein siis sekä ovulaatio- että raskaustestin, ja molemmat olivat positiivisia, vaikka raskaustestin viiva onkin aika hailakka. 🙂

Yllä vihreä ovulaatiotesti, alla sininen raskaustesti. Molemmat positiivisia DPO -1, koska 12 tuntia aiemmin pistetty Pregnyl näkyy niissä. (DPO = days past ovulation)

Huomenna pitäisi sitten munasolun irrota. Jos ei tälläkään kertaa tärpää, niin tasan kahden viikon päästä odotan menkkojen alkavan.